Ei sitten. Ei tartte istua lähdössä. Olkoon maassa. Otetaan ne muutama menetetty sekunnin sadasosa sitten takas paremmalla ohjauksella. Kyllähän se fyysisesti on kykenevä hyppäämään eka esteen aika läheltäkin, vaikka lähtee maasta. Kun nyt vaan muistais hypätä sen joka kerta. Onhan se oppinut takaakierroissakin hyppäämään, joten eiköhän se opi tässäkin. Tarvii treeneissä ottaa aika läheltä lähtöjä, että varmasti tottuu.
Kun tää päätös lähdöissä luovuttamisesta on nyt kiteytynyt, niin otin lähdön maasta. Kun se siellä kerran pysyy. Tai siis on pysynyt, ei pysynyt enää. Ei meinannut housuissaan pysyä kun ei tarvinnut kärvistellä istumisen kans. Saatiin tästäkin kelpiestä sellanen oikeantyyppinen silmän käyttö esiin. Ainakin se vaaninta näytti samalta kuin kavereiden bortsut merkkien kans. Mutta tykkään tuosta ilmeestä sata kertaa enemmän kuin istumisen alistuneesta valumisesta. Lisäksi ainakin näillä vertailutreenimäärillä Kessi lähtee maasta nopeampaa kuin istumasta. Joten suunta on oikea. Kai.
Tehtiin noin ykkösluokan tasoista radanpätkää. Kuitenkin pätkissä. Päästiin heti ekalla ekapätkä loppuun asti. Ei sitäkään tapahdu joka kerta. Uutena juttuna saatiin esiin puomin kontakti. Kessi ei ihan osu puomin nousukontaktille. Joskus osuu. Viimeksi ei kertaakaan. Hierotaan nyt sitten vaikka tätä, kun ei tuota istumista tarvi ;).
Ihanaa on, kun kelpie irtoaa putkiin kaukaa. Helpottaa ohjauspaikkoihin hakeutumista itsellä. Vaikkei tällä radalla siinä mielessä mitään ongelmallisia kohtia ollut (paitsi se yks, kun olis pitänyt juosta). Kepeille teki taas tosi nätin haun itsenäisesti ja aika kaukaa. Patsi eka kerralla, kun en muistanut ajoissa sanoa mitä pitäis tehdä. Kääntyi kyllä kohti, muttei enää ehtinyt hidastaa. Toka kerralla kun sanoin kepit jo ennenkuin Kessi laskeutu hypyltä, niin johan irtos. Tosin ei pujotellut loppuun asti, kun juoksin kiinni. Ei ihan vielä oma rytmi riitä itsenäiseen pujotteluun niin, että mä menisin eri tahtia. Muuten parit hyvät kepit. Tuli tehtyä parit ylimääräiset, kun en ehtinyt keppien jälkeen ohjaamaan takaakiertoon. Enkä ehtinyt kertaakaan, piti ottaa siitä erillinen aloitus.
Takaakierrosta mentiin putkeen ja ehdin helposti kauas ohjaamaan valssilla pimeään putkenpäähän, jos vaan lähdin juoksemaan. Enpä lähtenyt aluksi, enkä siis ehtinyt silloin millään. Noinkin putkiin irtoavaa koiraa tuskin tarvii jäädä kyttäämään, kun se on jo mennyt putkeen... Loppupätkään tuli ensin ihan kaarros ensimmäiseen suoraan väliin, Kessi teki niin löysän hypyn takaakierrosta. Mutta kun mä ohjasin takaakiertoon tönäisyllä ja jatkoin siitä vastakäännöksen, niin jopas taittu. Ei edennyt ihan suoraan, mutta hyvin korjas linjansa renkaalle. Hyvä Kessi! Enää sata treenattavaa asiaa ja päästään kisaamaan. Niin ja sitte vielä se ohjaushomma, että pitäis katsoa koiraa ja tietää missä seuraava este on ja juosta ja ohjata. Toiveikkaana ostin kisalisenssin. Ehkä kisataan tänävuonna!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti