Agi olis niin meidän laji

... jos päästäis treenaamaan vähän useammin ja ihan oppiin. Me oltais siinä vielä ihan hyviä, jos mä osaisin ajoittaa ohjausta ja juosta. Kessillä oli vauhtia ja kierroksia. Tehtiinaöluun kontakteja ja Kessi teki hyppyjä aina kun voi. Minusta hypyt näytti edelleen jotenkin jäykiltä. Kontaktit meni aika lailla kaikki ylipitkiksi varsinkin A:lle. Joka kerta oli kuitenkin ajatus pysähtymisestä. Puomin nousukontaktit tais mennä kans aikalailla ilman kosketusta. Hypyt oli medikorkuiset, mitä tuota huonokuntoista hyppyyttämään korkeita. Se ei nyt ole se pääpointti.

Tehtiin ekalla kiekalla vaan alkua. Tuo kakkoshyppy oli vähän haastava, kelpie tahtoi vetää pikkasen pitkäksi. Pari ekaa lähtöä se ampu liikkeelle ja hyppäs ihanan pitkän laakahypyn. Tosin jos olisin vaan jatkanut ohjausta niin sen olis kyllä saanut taisteltua tohon kolmannelle hypylle. Ja kun ei ole kyse tyhmästä koirasta niin kohta mä sain sen 'ohjattua'. Aluksi mietin noiden kahden putken välille persjätön hpyn jälkeen ja toisen persjätön kepeille. No enpä ehtinyt ekalla kerralla. Jotenkin heitin sen putkelta toiselle ja sössin keppien oikealle puolen. No, mutta onnistuttiin jotenkin.

Toisella kiekalla kokeilin sinnillä niitä persjättöjä. Piti lähtä kolmoshypyn jälkeen painattaan, että mun sipsuttelutyylillä ehti mihinkään. Kessi irtoaa niin hyvin putkelle niin tuo lähetys ei tuottanut ongelmia ja kyllä mä sieltä ehdinkin pari kertaa. Samoin sain persjätön onnistumaan tuohon keppejä ennen. Astetta paremmin kepeillä toimi takaaleikkaus. Taisin kokeilla ekaa kertaa eikä mitään heikkoa! Mutta oikeasti heitto ja takaaleikkaus tohon pitkään väliin kävi parhaiten. Kokeiltiin keppejä myös vasemmalta puolen persjätöllä keppien jälkeen. Ja kas sentään, sehän onnistui!

Toi loppu nyt onnistui sen verran hyvin joka kierros, ettei siitä sen enempää. Jopa toi 90 kulma ennen A:ta oli sopivan tiukka (mun kriteereihin). Ja mun kriteereillä ja tavoitteillahan me pelataan...

Selvästi otti kelpiellä voimille. Ikävä kyllä Kessi oli kotona pienen levon jälkeen kolmijalkainen. Pieni lenkki verrytti pahimman ontumisen. Näytti ihan samalta kuin alkukuusta Oulussa uidessa tullut ontuminen. Pitenee tutkituttaa tarkemmin. Joku vika kai jossain on, kun ilmenee aina rasituksen jälkeen.

Kotikoiran treenipäivä

Tuossa viikonloppuna mietin, ettei mulla riitä aika tai motivaatio oikein Kessin treenaamiseen. Olkoon sitten kotikoirana. Maanantaina klo22 petti hermo ja sain aikaiseksi kysellä Koirakoutsilta, pääsiskö seuraavalle päivälle treeneihin.

Aamulenkin aikaan ei ollut vielä vastausta tullut niin ajattelin aikani kuluksi käydä puuhailemassa jotain vakikentällä. Ja kuinka ollakkaan siellähän oli tuttuja :). Vaikka ensin me tehtiin tunnarin meidän vakipaikalla ihan itseksemme. Laitoin kapulat riviin ja oman siihen samaan riviin ihan vähän peiteltynä. Eipä ollut helppo. Siirryttiin sitten Annin kans katselemaan muiden innokasta treenausta ja kevyen painostuksen jälkeen tein vähän Kessinkin kans. Pari pätkää seuraamista ja Kessihän seuras ihan kivasti. Ja ruutua, mutta se oli Kessille vaikea. Ei ehkä niinkään se, että ruudun reunalla puuhas lapsia ja hoitotätejä, mutta se kärryjen vieressä oleva avoin palkka... Ja paikallaoloa häiriössä. Muuten pysyi hyvin häirittynäkin, mutta kun häiriöksi tuli haukkuvia ja leikkiviä koiria niin Kessin poliisivaistot heräs ja piti nousta tarkkailemaan tilannetta. Mutta ei paha ja sain mä sen palkattuakin. Palkkaukseen sais tietenkin kiinnittää huomiota ja ajatusta enemmän.

Kotiin tullessa oli Koutsiltakin viestiä, monelta vois ilmestyä treenaamaan. Enpä muistanut kysellä lajia, mutta varauduin kaikkeen. Kun eipä sillä kotikoiralle ole niin merkitystä mitä puuhaillaan. Päästiin rallyyn. Kivaa :D! Tehtiin rataa ja Kessi suoriutui siitä loistavasti! Jäi oikein kiva fiilis. Hypyssä tarvis vähän treenata sitä hypyn jälkeen seuruuseen paluuta, kun siinä ei sais koira kääntyä kohti. Onnistu ihan riittävän jees, kun käskytti sivulle ajoissa ja otti itse riittävän rivakoira juoksuaskelia hypyn kohdalla. Eteen istuminen (tai siihen siirtyminen) oli yllättävän hyvä. Ja oikealla seuraaminen ei ollut ihan luokattoman huonoa ja käännöksetkin meni lähes yhtä matkaa. Eikä houkutuksessa tullut kuin yks isompi virhe. Tarttee olla tyytyväinen :D. Onneksi ei ollut meidän inhokkia eli pujottelua (eli lisäänpä tän mielessäni asioita joita pitäisi treenata -listalle).

Eihän sitä tiedä vaikka innostuis rallyssa kisaan alossa. Sinne on vaan kuulemma hankala päästä kokeisiin, ainakin tässä heti nyt lajin virallistumisen jälkeen. Olishan mulla kilpailuoikeus voittajaankin. No, mulla on kaks vuotta aikaa päättää mihin luokkaan menis, jos menis.

Muutama kokonaishuomio:

• koirani ei osaa istu, maahan tai seiso käskyjä... Muuta kuin tietyissä asiayhteyksissä. Muulloin tarvii käsiavun. Tarttis EHKÄ tehdä jotain. Kyllä tällanen tarvii koiran kuin koiran hanskata.
• Häiriötä tarvii treenata, mutta se ei ehkä olis meille se hankalin rasti.
• Eniten hankalaa on hallita ohjaajan motivaatiota. Heti kakkosena tulee koiran motivaatio. Onneksi lapsi on toistaiseksi motivoitunut seuraamaan Kessin treenejä, kunhan Kessiä käskytetään (mielellään paljon) ja Kessi liikkuu (mielellään lujaa johonkin suuntaan).
• Inhokkiliikkeitä pitäis treenata kans...

Katellaan miten tässä innostuu.