Hyvä treeni, parempi mieli

Koska kontrollikäynti eläinlääkärissä meni hyvin eikä silmässä näy enää jälkeäkään osumasta, aloitimme treenikauden. Vähän niinkuin kesken kauden, mutta ei voi vaatia takautuvia treenikertomuksia. Varsinkaan kun niitä ei ole edes vanhassa kunnon ruutuvihossa.

Seuraaminen Käytän käskynä SIVU. Kuten kaikki muukin, tämä on vaiheissa. Mutta aloitin treenit askelilla. Yritin pyöritellä nameja käsissä 'merkitsevästi', mutta Kessi ei tajunnut vihjettä sivulle tulon tarjousmahdollisuudeksi. Heti kun laskin kädet ja otin itse perusasennon niin Kessikin tajusi vinkin. Ei mikään huippunopea sivulletulo, mutta omatoiminen. yksittäiset askelet oli harkitsevia, sais olla sähäkämpiä. Ja olen varma, että Kessi pystyis sähäkämpään. Jo tässä huomas, että pienikin häiriö häiritsee. Käytin tilaisuuden hyväksi ja vahvistin sivulla istumista kontaktissa. Sitten otin vielä muutaman suoran niin, että heitin hyvän muutaman askelen pätkän jälkeen pallon eteenpäin ja Kessi sai palkata itsensä rilluttelemalla pallon kans. Luotan edelleen siihen, että seuraamiseen tulee vauhtia varmuuden myötä.

Tehtiin seuraamista pätkä uudestaan lopuksi. Näytin rasiaa (jossa lihaa) ja laitoin sen taskuun. Ja kas sentään, Kessi teki tähän menenssä parhaan pätkän! Lopuksi vielä siirtyi sivulle oikein napakasti. Tätä käytetään jatkossa enemmänkin (muistuttakaa)!

Seisominen Uusi käsky tähän on TOP. Kokeilin takapalkkaa, rasiallista oikeaa lihaa. Riitti houkuttimeksi. Pyysin tulemaan kohti ja pysäytin. Ihan kiitettäviä  pysäytyksiä. Näitä ei voi ottaa kovin montaa peräkkäin. Kokeilin pysäyttämistä myös palloilla heittämällä kohti. Ei toiminut ollenkaan. Sitten muistin, että piti heittää samalla kun sanoo. Siihen ei ihan oma motoriikka riitä. Ainakaan en saa sitä toimimaan.

Leikin eilen Kessin kans top-maa-peliä. Elikkäs kun tekee sanotun asennon mahdollisimman nopeasti niin lelu lentää. Kas kun en ole ennen muka tällaisesta kuullut... Tähän tietenkin auttaa, että makaa edellisen päivän päänsäryssä sängyn pohjalla ja koira saa kerättyä kunnon energialatauksen pohjille. Joka tapauksessa, huomasin, että pelissä parhaat pysäytykset saa heittämällä lelun taaksepäin. Siis koirasta katsoen eteenpäin. Eikä koiraa kohti, kuten olen olettanut. Samoin ruokakupille saa ihan loistavat pysäytykset. Siksi olenkin varma, että Kessi pystyy säpäköihin pysäytyksiin, kunhan saan sen jotenkin toimimaan muuallakin kuin kotona.

Ruutu Käsky simppelisti RUUTUUN. Lähtee hyvin, etenee varmasti ja riittävän pitkän matkan. Toistaiseksi olen eka kerralla näyttänyt alustan laitoin. Jospa kävis nyt hetken samalla kentällä ja laittais ruudun aina samaan kohtaan. Pääsis eteneen siihen, ettei tarvi näyttää alustaa ollenkaan. Sääli, että käydään treenaamassa aina lenkillä ja yleensä yksin, joten Kessi näkee joka kerta ruudun rakentamisen.

Tehtiinköhän me vielä jotain muuta tänään... Paitsi löysin bloggerin tunnisteet toiminnon :D

Eilen oli agilityn kontaktikurssi ProCaniksella. Vanhalle kohtuuton aika tuo klo21-22. Varsinkin kun aloitetaan vielä melkein puoli tuntia myöhässä. No, suuri ajatus on tehdä nokkimis-kontaktit. Vai mikä se niiden nimi olikaan. Sari on opettanut nää meille jo toista vuotta sitten, joten päästiin vähän prassaileen ;). Kun ne kaks muuta harjoitteli naksun käyttöä, niin me Kessin kans esitettiin suvereeneja nokkasuja. Sitte lisättiin etupalkka eli lelu vähän matkan päähän ja pienen koiran pää tyhjeni totaalisesti. Mitään nokkasua olla koskaan harjoiteltu. Aina ennenkin on juostu pysähtymättä suoraan leluun. Saatiin sitten meillekin kotiläksyä kehitettyä. Kontaktilla (tai muualla) tarttee odottaa vapauttamiseen asti. Ei huono läksy. Tästä ja top-maa-pelin huomiosta lähti ajatus liikkeelle. Katsotaan johtaako se koskaan mihinkään.

Tämän vuoden Tavotteita

Ihan aluksi tarvii pysyä terveenä ja nostaa kuntoa. Kummallakin. Lisää juoksulenkkejä luvassa. Myös kaikenlainen lihaskunto- ja motoriikkaharjoittelu lisätään ohjelmaan. Kummallekin.

Agissa osallistun viralliseen starttiin tarkoituksena todeta, että sieltä jää henkiin. Ostinpa siihen soveltuvan lisenssinkin jo. Aion opetella 'jäntevää ohjausta'. Auttais, jos osais juosta, sillai että etenee oikeesti eikä vain omasta mielestään. Kessille tarvitaan hitunen estevarmuutta ja itsevarmuutta. Agia treenataan tällä hetkellä sekä TamSKin että SDPn ryhmissä, joka toinen viikko. Lisäksi jotain erilliskursseja ja koulutuksia.

Tokossa kisaan alossa. Monet liikkeet on vasta epäselvinä mielikuvina. Muutamassa on jo ajatus, miltä haluan lopputuloksen näyttävän. Kaikista liikkeistä on kuitenkin pohjia tehtynä, viimeistelyä ja varmuutta kehiin. Näin netistä videon tokon alo luokasta (ei kukaan mun tuttu). Saivat jotain 180 pistettä. Videon perusteella sanoisin, että voin laskea rimaa. Reilusti. Tokoa treenaan itsekseni ja kavereiden kans. Ei ryhmäpaikkaa, ehkä satunnaisia treenejä Koirakoutsilla. Tartteekin alkaa katteleen tokoonkin viikonloppukursseja tmv.

BH koe. Syksyllä. Ei vaatine nykyisillä säännöillä kuin pientä viilausta tokon treenaukseen. Tai siis, istumisen ja paikallaolon ja seuraamisen kestot ja hlöryhmä. Saattais onnistuakin. Kaupunkiosuutta treenataan joka päivä, kun asutaan täällä ihmisten keskellä. Normilenkillä siististi kävelemistäkin treenataan lähes joka päivä. Ehkä eniten kaikesta.

Rally-tokossa käyn harjoittelemassa kisahermoa, kisakäytöstä Kessin kans ja toivottavasti rally tuo osaltaan vaihtelevuutta treeneihin. Tätäkin käyn treenaamassa silloin tällöin Koirakoutsilla. Ekat möllikisat parin viikon päästä.

Lupaan ja vannon, että yritän tosissani treenata saavuttaakseni asetetut tavoitteet enkä ainakaan keksi tekosyitä, miksi en edes yritä...

Matkakelpie on väsynyt

Että oli rankka reissu pienelle kelpielle. Ja kelpien omistajalle. Olispa ollut siisti nukkua takas tullessa yöjunassa. Onneksi kelpie voi nukkua vaikka koko päivän, jos haluaa. Ainoastaan silmätippapainit keskeyttävät kauneusunet. Silmä on jo paranemaan päin. Onneksi. Enää noin 5 päivää painimista, 6-8 kertaa päivässä.

Oulun reissun kruunasi perhepäivälliset. En olisi etukäteen uskonut, miten hyvin Kessi jaksoi käyttäytyä koko kokoontumisen ajan! Vaikka veljen 2v poika kykki lattialla vähän matkan päässä katselemassa ja hokemassa 'Kessi koira'a, niin Kessi vaan makoili ja katseli. En suosittele, että kukaan aikuinen kokeilee samaa...

Aamupäivällä käytiin treenaamassa tokoa ja lenkillä Maijan kans. Olipa mukava nähdä vihdoin Huppis. Tyttärillä meni lenkilläkin juoksuleikit tosi hyvin yksiin. Tokossa puuhasteltiin kaikenlaista pientä. Tarttis ehkä tehdä joku suunnitelma ja sitten pysytellä siinä. Olenhan jo päässyt alustavalle listalle BH kokeeseen syksylle. Ja ilmoittautunut rally-tokon mölliluokkaan kesäkuulle. Siitä se lähtee. Ehkä.

Sorry, että julkaisin blogin ilman ensimmäistä kommenttia ;) Tästä on vara parantaa.

Lähdettiin eilen Kessin kans Ouluun treenimatkalle. Tasan kaksi vuotta sitten tehtiin sama matka, ensimmäistä kertaa yhdessä. Tällä kertaa pikku koiran hermo ei pitänyt ihan yhtä hyvin kuin ekalla kertaa. Eikä ekalla kertaa tarvinut käydä eläinlääkärillä ennen matkaa. Treenit jouduttiin siis perumaan jo ennen junan lähtöä silmävamman takia. Onneksi saatiin eläinlääkärille aika heti ja treenisuunnitelman vaihtokin agilitysta nurmijälkeen sujui jouhevassa yhteisymmärryksessä. 

Nurmijälki ehti lillua sateessa ja tuulessa noin 3 tuntia ennen ajoa. Jäljen vanhenemisen ajan kulutettiin aikaa OKKn tokokokeessa ja Hiirosen Nesteellä. Mukava rupatella huipputyyppien kans! Onneksi sade ehti lakata jälkien tarkastelun ajaksi. Vastoin omia odotuksia Kessi ajoi koko jäljen, loppua kohti vielä parantaen! Tietenkin olis voinut harkita tarkemmin, eikä laittaa mm terävää kulmaa koulutuksen tässä vaiheessa. Niin se vaan siitäkin selvisi, vaikkei ihan oikeaoppisesti nurkassa käynytkään. Laitoin jäljelle sinne tänne useamman askelen pätkiä makupaloja. Alussa näitä (ja kulmia) tais olla liian tiheässä kun ajaminen rauhoittui vasta kun makupalojen säännöstelyalueella. Tai sitten Kessi hoksas vasta hetken päästä, että makupalojahan löytyy lisää kun vaan sinnillä jatkaa.

Silmäpuolen kanssa alkaa olla mittavia lääkintäongelmia. Illan viimeisiin tippoihin Kessin sai ensin kaivella pöydän alta ja vielä saalistaa kiinni. Eikä ihan kaikki tipat osu silmään. Nyt yritän muistella, että mistä syystä se olikaan hyvä idea antaa koiran kasvaa pellossa ja osoittaa omaa tahtoaan...

Ja lopuksi muistutus itselle: jos joskus kisaat, niin älä ilmoitu kevään tai syksyn ulkokisoihin. Jos kuitenkin ilmoittaudut, niin älä osallistu, mikäli vettä sataa kuin saavista kaataen. Ennustan, ettei oma hiuksen hieno kisamotivaatio sisällä moista turnauskestävyyttä.