Juoksutauko

Pidämme juoksutauon. Palaamme tokon suhteen asiaan ehkä, jos saamme Kiipelin tokopäivässä loistavia vinkkejä tulevaisuuteen. Ihan turha nyt edes yrittää, kun koira on normi lenkilläkin täysin perässävedettävä. Paitsi jos tullaan kotia kohti ja ruoka-aika on tulossa. Ulkona on silti turha pyytää ihan mitään. Tehdään jotain pieniä temppuja ruokakupilla kotona. Jos jaksetaan.

Agissa pidetään kans taukoa juoksun ajan. Olettaisin, että siellä Kessi toimis edes kohtuudella. Tosin viime kerran hidastuminen kepeille saattais olla osa tätä samaa ongelmaa.

Onpahan rauhallinen koira muuton alla niin ehtii hyvällä omatunnolla pakkaileen ja siivoileen ja käyttää koiran vaan lenkeillä. Sattu sikäli sopivaan saumaan, koska jouduin muutenkin perumaan treenjä. Harkitsen vakavasti Kessi sterilointia.

Alkuviikon agit

Maanantaina oli TamSKin treenit. Ulkokentällä. Kaatosateessa. Mukavat treenit kuitenkin. Ensin harjoiteltiin niistoa. Tää on Kessille vaikea. Siis, jos lähden etukäteen liikkeelle, niinkuin niiston periaatteisiin kuuluu, niin Kessi tulee esteen ohi eikä yritäkkään hypätä. Jos heitän lelun, niin Kessi menee riman ali. Eikun tosi matalilla esteillä kärsivällistä harjoittelua. Lopputunnista miniesteellä pystyin jo lähtemään ihan pikkasen aikaisemmin liikkeelle.

Rataharkkana oli mukava jouheva pikkurata. Päästiin alkurata pienellä kangertelulla kierreltyä puomille asti. Puomin kontaktilla oli tarkoitus palkkailla nokkasuista. Ne kun on nyt vähän unohtuneet, Kessillä ainakin. Muuten hyvä, mutta naapuriradan sheltti ei voinut sietää Kessin liikettä ja se kävi vähän väliä kiukkuamassa, välillä aika lähelläkin. Saatiin kuitenkin muutama onnistunut puomin suoritus. Siitä putken kautta kepeille. Jos yritin ohjata kepeille oikeaan väliin niin meni varmasti väärin. Jos vaan kauempaa sanon 'kepit' ja näytän kädellä sinne päin niin menee huomattavasti varmemmin oikein. Tän kun muistais. Kepit oli kuitenkin yllättävän hitaat. Ehkäpä viime aikoina tarvittu korjailu vikassa välissä on taas tehnyt muutoin epävarmaksi. Just kun ne olikin lähteneet sujumaan hyvin. Keppejä vahvistettiin verkkojen kans lopuksi. Muuten hyvä, mutta riittävällä tsemppauksella Kessi pääsee hyppäämään korkeidenkin verkkojen yli. Onnistui kuitenkin, ainakin kerran.

Keppien jälkeen oli pituus + hyppy suora, jonka jälkeen olis tarttennut saada kolmannelle esteelle takaakierto. Ja sehän onnistui! Vaikken ehtinytkään lähelle ohjaamaan! Hieno! Tää onnistui vielä toisenkin kerran, tosin oli siinä välissä yks huti... Siitä jatkettiin putki ja loppusuora. Nyt palkattiin kolmen hypyn suoraa niin, että saatais irtoamaan suorat itsenäisesti. Ei onnistu vielä. Kessissä on huippuhienoa tuo putkiin irtoaminen. Helpottaa kovasti, mutta vain jos putken oikea pää on lähempänä linjassa.

Tiistaina oli eka yksityispuolituntinen Sportdogparkissa Päivin ohjaamana. Ratana oli helppo pätkä, jossa oli paljon meille niin hankalia suoria pätkiä. Tietenkin aina meille niin hankalan suoran hypyn jälkeen, josta piti kääntyä tiukasti seuraavalle suoralle. Otettiin tavoitteeksi päästä ensin kunnialla An kontaktille. Ja mehän päästiin, heti ekalla kiekalla. Tosin vähän haparoiden, mutta kumminkin.

Eka suoralla koira jätettiin parin hypyn taa ja tähän piti tehdä hidastus ennen tokahyppyä, jotta koira ehtii kääntyä kolmannelle hypylle. Neljä ekaa hyppyä oli peräkkäin suoraan, muttei ihan linjassa. Neljäs hyppy oli sitten se, jonka jälkeen piti kääntää eli lähettää koira hypylle ja edetä rohkeasti itse 5 hypyn ja suoran putken sivua. No enpä edennyt, edes useammalla toistolla. Kun ei vaan lähe ennen kuin Kessi on suorittanut ;). Jos yritti lähtä niin lähti väärään suuntaan. Tai ohjas koiran irtaantumaan liian kauas. Tai... No, kerran sain jopa Kessin harhautumaan mutkaputkeen. Töps vaan, tais Kessi kuvitella menevänsä sadannen kerran siihen suoraan putkeen. No kiirehän siihen tuli joka kerta, että ehtis sen oikean suoran putken jälkeiselle hypylle ohjaamaan. Mutta joka kerta se meni tuon oikein, välillä vaan vähän kaarrellen, kun ohjaus haparoi. Voi kun muistais, että ohjaat vaan, vaikket ehdi alunperin sovitulle paikalle asti. Ja tästä A:lle. Nyt uutena Kessi jää harjalle odotteleen, jos jään jälkeen. Eikä tuu alas, vaikka jään odotteleen kontaktin alle. Nooh. Kontaktit etenee.

Loppupätkässä oli kans haasteensa. Alun putki ja pakkovalssi meni hyvin joka kerta! Hyvä me! Siitä muuri ja kaks hyppyä rinnan, joiden takana kursi. Ekalla tää meni ihan liian pitkäksi ja sain ohjattua Kessin jopa seuraavan radan putkelle asti. Hieno irtaantuminen, väärä paikka. Käsi alas ja kas sentään, hyppy oli pieni, hallittu ja käänsi kauniisti oikeaan suuntaan. Paitsi jos jyräsin liikaa päälle. Viisas koira väistää, vaikkakin sitten hypystä ohi. Tässä olis taas pitänyt rohkeesti lähettää toka hypylle ja lähtä juoksemaan lujaa, koska muurin jälkeen olis ollut takaakierto hypylle. Ja useamman toiston jälkeen se onnistui. Jätettiin siihen, ohjaaja ei yhdessä treenissä muutu sen rohkeammaksi lähtijäksi. Nyt kun osaa jotenkuten juosta, niin pitänee lisätä treeniohjalmaan spurtit...

Kävi vielä ilmi, ettei mulla mitään kisalisenssiä olekaan. Eikä oikeestaan lisenssiä ylipäätään. Olen onnistuneesti maksanut lisenssimaksun, mutten ilmeisesti omalle nimelleni. Tai jotain. Onneksi en ole ilmoittaunut kisoihin. Vaikka kelpie on kyllä pätevä agikoira.

Aina ei voi onnistua

Hyvien treenien jälkeen tulee aina takapakkia. Kai. Lämpimistä keleistä huolimatta ollaan puuhasteltu kaikenlaista. Onnistuin järjestämään kyydit Tonin iltavuoron ajaksi sekä maanantain agiin, että torstain rally-tokoon. Sitte mä menin ja kokeilin ihan yksin ;)

Agitreeneissä Kessi oli taas loistava. On se vaan hieno agi-kelpie! Mentiin midien SM rataa modattuna lämpimässä kelissä. Muutama hankala kohta, josta me selvittiin. Kontakti, josta me selvittiin. Tosi hankala kulma kepeille, josta me selvittiin vähän harjoittelemalla. Ja suora putki+hyppy, josta me ei selvitty ihan millään :D. Loppupätkässä oli taas putki+hyppy kuvioita, joista me selvittiin. Kokonaisuus siis oikein hyvä! Lisäksi vahvistettiin erikseen An kontaktia ja keppejä ja itseksemme keinua. Tuo suora putki+hyppy tais taas johtua siitä, että mun juoksun ääni muuttuu eli alan teputtelemaan, jolloin Kessi kääntyy kohti. Tarttee siis opetella juoksemaan rennosti eteenpäin. Samalla ehtisin pidemmälle.

Keinulla rämäyttely sujui mallikkaasti ja Kessi yritti normikorkuisen keinun korkeaa päätä havitella. Ei ihan tassut yltäneet... Keinuttelukin meni jo aika kivasti. Aluksi vähän jalat tärräs, mutta yhtäkkiä näytti taas hoksaavan, miten kannattaa olla. Itse asiassa, jälkikäteen ajateltuna, tais mennä niin että siirsin namit etupalkaksi ja keinautin vähän ja annoin tipahtaa ja päästin eteenpäin. Elikkä keinulla syöttely ei rentoutakkaan Kessiä. Ehkä. Jatkamme näitä eläinkokeita.

Otan mietintään myös agirodussa Ilonan kans keskustelusta ajatuksen, ettei Kessin tarttiskaan juosta ylös asti ja rämäyttää 'kunnolla'. Haen siis sitä, että itse keinautus ei jännittäisi niin paljoa ja sen jälkeen kokeilen opettaa, että juoksee täysillä keinautuskohtaan ja keinauttaa keinun 'hallitusti' alempaa. Jolloin se ei siis rämähdä täysillä. Koska tavoitteet ei ole lajin huipulla ja mulla on nopea koira niin keinun hieman hitaampi suoritus sallitaan.

Rally-toko treeneissä oltiin jo paahtavassa helteessä. No, tän kesän lukemiksi paahtavassa... Tehtiin ylempien luokkien kylttejä radanpätkinä. En muista enää miten ne pätkät meni. Nää liikkeethän käy samalla moneen tokoon liittyvään. Ja oikeestaan parhaiten meni ne, jotka ei liittyneet tokoon... Hyvänä huomiona, ettei Kessi pystynyt seuraamaan ollenkaan portaiden ja avoimen oven ohi. Olis jäänyt siihen, jos en olis makupalalla houkutellut. Häiriöksi riittää siis ihan mikä vaan. Itse liikkeissä ei ollut mitään isompaa. Asentoja tarttee vahvistaa, ettei tarvis käsimerkkiä. Eteen istumiset on loistavia.

Eka pätkä meni vähän harakoille tuon portaikon+oven takia. Oli siinä hyvääkin, lähinnä tuon häiriön jälkeen sivu+ohj askel oik+kutsu sivulle oli yllätyshyvä, ottaen huomioon, ettei niin ole ennen tehty. Lisäksi sain kaks seuraamista muistuttavaa askelta putkea kohti ennenkuin Kessi otti lähdöt :)

Toka pätkän alku oli ihan loistava tokoseuraamispätkänäkin. Lyhyt, mutta just sellanen kuin toivoisin muuallekin. Sen jälkeen tuli jalkojen välistä puolenvaihto ja seuraamista oikealla puolen. Yllätyshyvä! Täyskäännös vas kummallakin samaan suuntaan oli muuten ihan ok, paitsi ohjaaja käänty väärään suuntaan... No, parilla toistolla mentiin jopa yhtä aikaa!

Kolmas pätkä oli meille haastavin, varsinkin alkuun. Olis tarvinnut osata nousta sivulla seisomaan. Ei osannut. Sain kuitenkin kikkailtua koiran seisomaan ja siitä maahan oli tietty helppo. Seuraavan oli liikkeestä seisominen, johon tarjottiin ekana maahanmenoa. Ehkä eniten käsimerkin takia. Ilman apuja seisoi hyvin. Liikutti kuitenkin yhtä tassua ympärikierrossa. Lisää vaan vahvistusta. Sitten siinä tuli pari tosi hyvää sivuaskelta. Ensin suoraan sivuaskel ja sitten sama perusasentojen kans. Tää oli ihan loistava ja napakka! Juoksupätkä oli ok ja sivulla pyöräytyksestä tullee jossain vaiheessa Kessin pravuuri.

Kokonaisuutena siis oikein hyvä. Jännää on tuo vaihtelevuus. Välillä ei halua tehdä mitään ja menee passiiviseksi ja välillä väläyttelee just sellasta napakkuutta, mitä kelpieltä odottais. Edelleen olen ihan varma, että Kessiltä on saatavissa napakkaa tekemistä, kun vain osais sen jotenkin onkia esiin.

Aamulla kokeilin ruokakupilla ulkona. Ei olis kannattanut. Kessi ei tehnyt ihan mitään. Ei siis kerrassaan mitään. Edes yrittänyt. Vaivun siis totaaliseen toko-masennukseen ja peruin samoin tein BH kokeen. Olin mä kyllä aikonut perua sen jo aikaisemmin. Meidän kolmen askelen seuraamisella se taitaa olla vähän liian vaativa. Toistaiseksi.

Eihän se koiraa pahenna, jos ei ikinä enää tokoillakaan. Eihän..?

Viikonlopun villityksiä

Päästiin viikonlopuksi Hennan ja Samin mukaan Kuopioon päin suuntautuvalle reissulle.

Lauantai vietettiin ihanalla mökillä ja iltapäivän ratoksi tehtiin koirille jäljet. Sami teki Kessille muutaman sadan metrin mittaisen täysin merkkaamattoman metsäjäljen, jossa oli kuusi keppiä. Nyt huomasi, että kepit kannattaa oikeasti merkata. Meillä oli jokaisesta kepistä sahattu ainakin toinen pää. Keppejä nousi Kessillä 5+1 ja mulla 1. Minä tein jäljen Nokille, puoliksi  pellolle ja puoliksi metsään. Ainoa esine tuli jäljen puolivälin jälkeen, ennen todella vaikeakulkuista ryteikköä. Menin kuitenkin siitä ryteiköstä läpi. Ja niin meni Noki ja Hennakin. Noki jäljesti hienosti eikä esineen nostamisessa ollut mitään ongelmia.

Kessi nosti jäljen hienosti ja selkeästi. Ei tarvinnut munkaan jäädä aprikoimaan olikohan se jälki siinä vai jossain muualla. Toki auttoi, että tiesin jäljen menevän muutaman kuusen ja rannan välistä.  Kolme ekaa keppiä nousikin tosi hienosti. Osaa Kessi joutui oikeasti etsimään. Vain ekalla tais tulla pienen pieni ajatus lähteä keppi suussa jatkamaan matkaa. Toi kuitenkin kun kehuin. Muilla kehuin innostuksissani muutenki heti kun otti kepin, koska joutui etsimään niin reilusti ja seisoin itse jo sen verran lähellä. Neloskepistä meni ohi, tais mennä aikalailla yli. Jostain syystä ei sitä nostanut, mutta koska olin jo itse kepin kohdalla niin en pyytänyt sitä palaamaan. Vitoskepille Kessi palasi oma-aloitteisesti ja taas seisoin itse melkein kepin päällä. En siis nykinyt liinasta (ainakaan kepin takia), koska huomasin itsekin kepin vasta kun Kessi jäi tarkentamaan sitä. Palkkasin tähän loppupalkan ja otin valjaat pois. Sehän olis voinut olla jo vika keppi, jos me oltais kumpikin menty yhdestä kepistä yli.

Jatkettiin kuitenkin jäljen suuntaan, että Kessillä olis mahdollisuus nostaa viimeinen keppi, jos se vielä olis edessäpäin. Vähän matkan päässä Kessi pysähtyi ja katseli meihin päin hetken. Sanoin Hennalle, että tuossa se kuudes keppi varmaan olis, mutta Kessi ei nosta kun me ei pysähdytä. Kessi kuitenkin jatkoi matkaa ja tuli hetken päästä kutoskeppi suussa! Arvatkaa vaan kehuttiinko sitä ja paljon! Huippujälki ja vielä vasta tämän kesän kolmas kerta. Maastokaan ei ollut mitään helpointa mahdollista. Välillä kiskoin vahingossa liinasta kun rämmittiin pusikoisessa kivikossa. Hieno koira :)

Sunnuntaina oli sitten kauan pelätty agirotu. Koska Kessillä ei alkanut juoksu niin lähdettiin varakoirakkona radalle Kitan ja Hennan tilalle. Ja kylläpä jännitti. Olen edelleen hyvin tyytyväinen koiraan ja itsekin suoriuduin tasooni nähden ihan hyvin.

Henna oli pitämässä koiraa lähdössä ja tais siinäkin olla kisakierroksia päällä ;). Lähdin just siirtymään omaan aloituspaikkaan kun Sami huusi kehän laidalta lähtökäskyn. Onneksi luulin Samin varoittavan, että koira karkas ja huomasin Kessin lähteneen sovittua aikaisemmin. Huomasin koiran siis ekaa kertaa just ennen toka hyppyä. Onneksi on nöyrä koira eikä se jatkanut matkaa suoraan edessä häämöttävälle putkelle, vaikkei ohjaus ollut mihinkään suuntaan. Kolmannella hypyllä tuli odottamattomia ongelmia (joita kyllä on takaakierroissa ollut aina, en vaan muistanut just silloin). Kessi meni siis takaakierrossa riman alta, parikin kertaa. Sitten se hyppäs kolmosen jo väärään suuntaankin ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa neloshypylle ja siitä putkeen.

Omaksi yllätykseksi sain ohjattua kutoshypyn kohtuudella, se oli kuitenkin sen suorahkon putken jälkeen. Siitä seiskan pituus ja kasille kääntö meni taas hyvin, mutta ysille olis pitänyt pyytää hyppäämään eikä vaan käsi ylhäällä ohjata hypyn ohi. Oho, mutta ei paha. Tämä korjattiin ja jatkettiin puomille. Annoin kontaktille lisäkäskyn ja Kessihän pysähtyi! Mutta ei nokkassut. En muistanut antaa kontaktilta lähtökäskyä, mutta ylläriylläri, lähtihän se siitä perään. Muurilta kepeille ja keppien aloitu loistavasti. Meni kai vielä ihan oikein. Kepeillä ohjaaja tais unohtaa odottaa koiralta vika välin pujottelun eikä kokematon koira sitä tietenkään tehnyt. Siitä pussi, jonka jälkeiselle esteelle päästiin ennakko-odotuksia paremmin. Tästä putkeen ja renkaalle ja hypyn yli A:lle oli helppo suora.

Loppupätkä oli taas hyvä ja lisäkäskyllä Kessi pysähtyi myös An kontaktille. Okseri oli hieman sivussa linjasta ja ennakoin siihen ongelmia, joita ei sitten tullutkaan. Paitsi, etten muistanut tehdä An taakse takaaleikkausta ja olin kaks viimeistä estettä ohjaamassa 'väärällä puolen'. Jotenkin kuitenkin päästiin maaliin. Toivottavasti me näytään jollain videolla, jotta näkee itsekin miten se oikeasti meni. Ohjaajalla on kuitenkin hyvä mieli ja olen tosi tyytyväinen suoritukseen. Virheitä olis tietenkin voinut tehdä vähemmän, mutta nyt näin. Tasoon nähden oltiin hyviä.

Agirotu joukkue: Tiina ja Villi, Noora ja Maisa, Taija ja Kessi, Ilona ja Kaista