Agilityn epikset

Me käytiin agilityn epiksissä tiistaina. Jonossa meinasin vielä luistaa. Onneksi oli topakka vieruskaveri, joka kannusti osallistumaan kaikkeen mihin oli aikonutkin. Ilmoittauduin siis rohkeasti putki-, mölli- ja kisaavien rataan. 15€ maksettu harjoitus, ei paha. Jännitti vaan pirusti...

Ensin oli putkiluokan rata. Siinä oli putkia ja hyppyjä, joissa oli rimat minikorkuisella tai alle. Kessi oli aika super (ylläri). Meni vaan yhden hypyn ohi. Just sen, josta oletin, että kyllä se ton ottaa, kun on niin sopivasti hypyn ja putken välillä. Eipä ottanut. Olis tarttennut ohjata. Mutta käänty takas ihan putken suulta! Kun kerran kutsuin. Loistava aloitus :). Tuloksena 5 virhepistettä.

Sit mentiin mölliradalle. Ja taas selvittiin kaikki ohjauskuviot ja kontaktit (!!) Mutta taas ohitti yhden hypyn. Just sen, jota oletin, että kyllä se ton ottaa, kun on niin sopivasti kahen hypyn välillä. Epäilin, että jättäis ottamatta sen edeltävän, kun tuli nopee ja tiukka kurvi siihen. Tai sitte ohittais sen seuraavan, kun en ehtis ohjaamaan eteenpäin suoraan. Mutta ohitti siis sen ainoan, jota ei tarvinnut ohjata. Kokonaisuus kuitenkin oikein hyvä! Olinpa tyytyväinen, myös itseeni. Tuloksena 5 virhepistettä.

Sitte me osallistuttiin vielä kisaavien radalle. Meinasin jättää menemättä, monta kertaa. Menin kuitenkin. Vaihdoinpa vielä oletettua ohjausta aika monta kertaa rataan tutustumisen jälkeen. En kuitenkaan muista, mitä aikomastani toteutin. Alku oli TOSI hieno! Erotti taitavasti putken ja puomin, jotka oli vierekkäin. Plussana mä ohjasi ne, ihan ite! Muttei yrittänytkään pysähtyä puomin kontaktille, joten käskin siihen takas. Seuraavasta putkesta se tuli korvat luimussa ihan täysillä. Olis varmaan kannattanut munki vähän ilmaista olinpaikkaani... Melkein ohitti kepit, mutta kun vähän käski niin meni ne oikein (kait). Sitte oli taas tosi hienoa pätkää keinulle asti. Ohittettiin keinu (en ottanut riskiä) ja sain kuljetettua Kessiä kohtuullisen hallitusti kesken rataa pikkupätkän. Sen jälkeen kahen putken välillä en ohjannu tarpeeksi ja tuli kaikenlaista kaartelua, muttei kuitenkaan virhettä. Ja hieno An kontakti, oikein nokkasun kans. Kun huusin tarpeeksi vihaisesti alasmenolla kiipee-käskyn uudestaan. Rata meni tietenkin hylyksi jo puomin kontaktille paluussa, viimeistään olis ollut hylky keinun kohdalla. Mutta alussa ja keskivaiheilla ja lopussa oli hyviä pätkiä. Aina silloin kun muistin ohjata. 

Hyvä reissu. Ei jäänyt traumoja. Mennään ens kuussa uudestaan.

Lomatreenejä

Vietettiin viikon talviloma Oulussa ja käytiin treenaamassa sekä tokoa että agia.

Tokotreenit oli meidän osalta aika pikaiset. Tehtiin vähän seuraamista eka suoraan ja sitten käännöksiä lähinnä vasemmalle. Raati totes, että suunta on oikea ja treenejä vaan lisää. Kivoina vauhtiliikkeinä tehtiin eka kierroksella noutoa ja ruutua. Eipä näistäkään kummempaa, eteenpäin vaan. Kivat pikkutreenit, joissa aikaa saatiin kulumaan useampi tunti.

Agitreeneissä tulikin sitten ohjausta vähän enemmän. Tarkoituksena oli käydä läpi joku simppeli rata, jossa kokeillaan räpiä joten kuten läpi heti ekalla kierroksella. Kävin radan läpi tarkkaan Sarin opastuksella ja mietittiin miten missäkin kohtaa kannattaa ohjata ja miksi. Ja saatiinhan niistä kohdista pari onnistumaankin heti ekalla! No ainakin se eka kohta, johon ei itsellä tarvinnut vielä ottaa vauhtia. Kaikki ne kohdat, joissa itse piti samalla juosta, meni vähän sinne päin. Mutta ekalla mentiin koko rata läpi vähän sinnepäin tekniikoita käyttäen.

Tästä jatkettiin yksittäispätkiin samalla kontaktit erikseen palkaten. Kaikki kohdat onnistui jossain vaiheessa ja viimeiseksi tehdyssä kokonaisessa radassa taas sekä alun uus ohjaus että meille hankala suora putki+hyppy+tiukka käännös onnistui! Se kohta, jossa olis pitänyt olla edellä, ei edelleenkään onnistunut. En sitten taaskaan ollut edellä. Ja kontaktit onnistui :) suurimmaksi osaksi!

Kiitos koutsille! Kylläpä jäi hyvä mieli!

Muuta me ei sitten koko loman aikana tehtykään. Paitsi lomailtiin. Ja Kessiä uitettiin ihan vähän.

Kontaktikurssi 4. kerta

Jihuu! Kessi oli selvästi tajunnut, ettei keinu ole niin paha ja että puomin ja An kontakteille voi pysähtyä vaikka suorittais koko esteen!

Ensin tehtiin keinua. Kessi rämäytti keinua tassuillaan heti reippaasti. Viimeksihän se oli alkuun vähän varovainen, muttä tällä kertaa se pyrki heti nousemaan korkeammalla olevaa päätä vasten. Otin ensin hihnan pois, mutta Kessi karkas samoin tein matalaan päähän ja tuli keinua pitkin. Teki hyvin, mutta tämä ei ollut tarkoitus eikä keinua haluta ihan vielä suorittaa täytenä esteenä. Ensin tarvii tottua paremmin liikkeeseen. Laitoin siis hihnan takas ja rämäyteltiin keinua hetki. Matalaa keinua ei tarvinnut enää ollenkaan laskea tähän. Ainoa, että varmistin varpailla, ettei keinu pääsis ollenkaan nousemaan takaspäin. Ettei vaan nappaa Kessiä jaloille. HyväHyvä!

Sitten oli vuorossa keinuttelu. Ensin kouluttaja keinutteli Kessiä. Pystyi jo nostamaan korkeammalle ja päästämään vähän reilummin alaspäin. Kessi kesti jo pientä rämäyttämistäkin, mutta siinä se alkoi selvästi hermostua toistojen myötä. Sen tunsi sormissaan, alkoi pikkukoira vähän käyttää hammasta hermostuksissaan. Toinen mikä aiheutti kevyttä tärinää oli korkeahkolla pito. Välillä päästettiin koira pois keinulta. Ei se nyt niin paha voinut olla, koska Kessi pyrki kyllä heti takas keinulle. Joten, tätä pitäis päästä jatkamaan ennen kokonaisen keinun suorittamista.

Tehtiin sekä An että puomin kontakteja itsekseen useampaan otteeseen. Aloitettiin Alla. Parin pelkän kontaktin jälkeen otin rohkeasti koko An. Juoksin rinnalla ja pysähdyin itse kontaktin tuntumaan. Halusin auttaa, että saan varmasti pysähtymään ja nokkimaan. Onnistui! Tein useamman kerran ja yritin vähän juosta jo edellekin. Jokaisen kokonaisen An välillä tehtiin pari kertaa pelkkää kontaktia. Sitten sama puomille ja kas sentään, sama toimi sielläkin. Olishan tuo ollut sääli, jos ei oltais mitään opittu kalliilla kurssilla :).

Tehtiin lopuksi A vielä kouluttajan valvovan silmän alla. Ekalla pysähdyin kontaktin viereen. Onnistui hyvin. Sen jälkeen kuvittelin jatkavani kävellen matkaa. Sivulta seurattuna en sitten jatkanutkaan... Mutta onnistui sekin, Kessiltä. Sitten tehtiin pari, että oikeasti eteninkin sinne etupalkalle asti, mutta Kessi tuli yli ja mä vielä naksautin. Hädissäni kun se naksu sattui olemaan käsissä. Kessi kuitenkin aika hyvin hiljensi ja oli sillä ajatus pysähtymisestä. Niinpä naksu siirtyi kouluttajalle. Pari kertaa Kessi tuli vielä yli ja kouluttaja naksautti, kun Kessi palas kontaktille. Ei tehnyt muutosta. Kokeiltiin sitten, ettei palkkaa tule ollenkaan ylimenneistä vaan tehdään koko este uudestaan. Ei tullut toista kertaa yli. Tehtiin vielä loppuun vähän helpompi, että onnistuu varmasti. Saatiin paljon kehuja edistymisestä :D

Tämä 'palkatta jättäminen ja uus samanlainen toisto perään' -metodi tarvii muistaa Kessin kohdalla toimivana muissakin esteissä/lajeissa!

Rally-toko kisat, mölli-alo

Osallistuttiin rally-toko kisaan eilen. Epävirallisen lajin epäviralliseen luokkaan eli mölli-aloon. Ihanan aurinkoinen päivä vaihtui kaatosateeseen vähän ennen kokeen alkua. Meidän luokan alkuun mennessä oltiin seisoskeltu siinä sateessa varmaan jo vartti. Kannatti seisottaa hienohelmaa sateessa. Tosin kuivana se olis varmaan kieltäytynyt osallistumasta kokonaan. Toinen hyvä idea oli pyytää sivulletuloja, vaatia istumista ja palkata nahkeasti ennen kehään menoa... Näistä oppii ja sitä varten tuonne lähdettiinkin.

Ratapiirros

Kokonaistuloksena oli 97pistettä (maksimi 100pistettä). Oltiin luokassamme kolmansia ja voitettiin hieno vaaleanpunainen vesipullo juomakaukalolla (no joku sellanen). Kuulostaa hienolta, muttei me ihan noin hyviä oltu. Rally-tokossa vaan ei vaadita kovin kummosia.

Heti alkuun oli vähän nahkeaa saada koiraa sivulle. Onneks ajanlasku ja arvostelu ei olleet vielä alkaneet. Pari ekaa liikettä meni ihan kivasti, suurin ja nykivin avuin tosin. Eka pistemenetys tuli oikealle kääntymisessä, Kessi ei ihan tullutkaan mukana ja kävi katseleen kylttiä (puutteellinen yhteistyö). Sitten mentiin taas useampi liike kunnialla. Paitsi käsi ohjaaja tiputti namin tuossa istuvan koiran kiertäminen -liikkeessä. Onneksi vasta liikkeen jälkeen. Olis muuten ollut kohtuuton häiriö koiralle. Heti tämän episodin jälkeinen käännös vasemmalle  -kyltillä huono kääännös rokotti yhden pisteen (vastahakoisesti tai hitaasti suoritettu liike). Totuuden nimissä tässä ei kauheasti käännöstä nähty koiralta. Sen verran vaan, mitä vaatii, että pääsee lähtemään mukaan. Loppukiri oli muuten hyvä, mutta hihna oli asteen liian tiukalla käsissä ja kun Kessi alkoi jäämään taakse niin pääsi hihna kiristymään (taluttimen kiristyminen). Ja siitähän rally-tokossa kuritetaan heti, tällä kertaa vain yhdellä pisteellä. Siis sekään ei haittaa, jos koira hengailee missä sattuu kunhan hihna ei kiristy. Enpä muistanut. Ehkä ens kerralla muistan. Makupalojen kans värkkääminen kesken suoritusten ei oikein sujunut ja avutkin oli aika kehnoja normiin nähden. Tietenkin vähän jännitti tmv mutta kyllä vanhaa tokoilijaa vähän jännitti milloin saa avittaa ja kehua ja milloin ei. Vaikka tuomari sanoi rataan tutustumisessa, että hyvistä kehuista katotaan vähän liikevirheitä läpi sormien. Oikeestaan, mä taisin kehua tosi hyvin.

Ens kerralla menen alo luokkaan ja pyrin kolmeen onnistumiseen, että päästäis hihnasta eroon. Avoimessa ei kai ole enää hihnaa... Tartteekin ehkä tarkastaa jostain.

Kokonaisuus oli kai ihan ok, vaikka vähän itteä jäi sylettään yleisnahkea olo. Hyviä hypähdyksiä nähtiin siellä täällä. Ohjaaja sais myös olla napakampi, ettei tää pelkästään koiran piikkiin mene. Epäilen, ettei Kessi ole vanhojen koirien veroinen kisatsemppaaja tulevaisuudessakaan. Silti hyvä, että mentiin kokeileen.

Porukkahengailua

Käytiin Hennan ja Hennan kans porukalla hengailemassa kentällä. Kourallinen kelpejä, porokoira ja hyökkäysvaunut. Liikuttiin ehkä vähän ylileveänä kuljetuksena pitkin Hervannan raittia.

Aluksi mun oli tarkoitus treenata vaan rally-tokoon. Nyt kun kerran kisan osallistujalistalta löydytäänkin. Otin siis seuraamista, kääntyilyä, eteenistumista ja maahanmenoa kaikilla avuilla ja kehuilla. Luin myös säännöt ja kävi ilmi, ettei seisominen kuulu alo luokkaan. Olettaisin, ettei sitä siis ole myöskään mölli-alossa. Hyvin meni ja ilme on muuttunut koko ajan positiivisempaan suuntaan, sekä koiran että ohjaajan ilme. Tämä myös muiden kuin omasta mielestäni :). Tämä oli siis suunnitelma ja onneksi toteutin sen ennen kuin muut treenas mitään. Ens kerralla laitan koiran kiinni kentän laidalle, koska mulla tulee näköjään kokeiltua omalla kaikkea mitä muutkin tekee...

Otimme siis noudon pitoa, kun Hennakin kerran teki Nokin kans. Huomaa, ettei tätä ole hetkeen otettu, oli aika löysä ote. Ei muuta kuin vahvistamaan sitte joskus, kun nouto on ajankohtaisempaa. Toka kierroksella Henna otti Nokin kans seuraamista ja kokeili takapään käyttö -harjoituksena 'pohkeenväistöä'. Tätä testailtiin sitten porukalla, että miten sen pitäis mennä ja minne ja miten ohjaajan pitäis liikkua ja kokeilinpa Kessinkin kans, että miten sen menikään. Tein tätä aikoinaan Frejan kans ja sillä saatiin pitkä ja kankea koira käyttämään hyvin takapäätään. Omaksi yllätykseksi Kessihän osas tän! Ei olla ehkä harjoiteltu ennen eikä näköjään tarvi hetkeen harjoitella. Ehkä palaamme tähänkin joskus. Lopuksi otin vielä vauhtinoudon. Hyvin lähtee ja hakee ja palauttaa. Ainoastaan kapulan tiputtamisessa Kessi yrittää jotenkin omituisesti hypätä kapulan yli, jolloin kapula putoaa suoraan jaloille entistä helpommin. Mutta tää oli kans hyvä :)

Käytiin Hennan ja lauman kans lenkkillä ja kotiin tullessa oli yllätyssulkeiset eteisessä. Toni tenttas, että osataanko me rally-tokon liikkeitä. Hyvin kuulemma osattiin :D Tietty olis ollut miellyttävämpää, jos ei olis ollut jalassa ne sateessa lionneet lenkkarit, joilla varpaiden välissä niljahti joka askeleella. Kessi oli ihanan virtanen, vaikka varmasti oli jo väsynyt.

Nyt mä oon harjoitellut parina aamuna kontaktikurssia varten kontaktille pysähtymistä ja siinä malttamista vapautukseen asti. Hyvin etenee. Olen löytänyt hyvän kontaktikiven, jolle voi lähettää koiran ja jossa on helppo tehdä nokkasu (ei liian korkea) ja jossa on turvallinen poistumareitti makupalalle. Pikkasen kestää jo liikettä, mutta aika huonosti sitä, että olen edellä. Hyvä siitä tulee, jos vaan ikinä päästään itsekseen treenaamaan. Onneksi sekin on jo työn alla ystävällismielisen TamSKin agitreeniryhmäkaverin kans. Jos saadaan ikinä aikataulut sopimaan.

Paluu arkeen

Taas on takana kelpielle niin rankka maaseutuviikonloppu. Eikä tehty mitään. Paitsi käytiin pyörälenkillä ja uimassa ja hakemassa pajuja ja vahdittiin grilliä ja rassattiin hermoa (koska kelpiet herää maalla klo6 tai ennen). Tänään palattiin arkeen (eikä myöskään herätty klo6). Heti ekana aamulenkillä kokeiltiin rally-tokon liikkeitä. Kuten seuraamista ja kääntyilyä kaikilla avuilla ja maahanmenoa kaikilla avuilla ja seisomista kaikilla avuilla ja eteenistumista kaikilla avuilla. Ja meillä oli kivaa. Melko varmasti Kessilläkin ;). Eipä haittaa, vaikka näyttäis, ettei me ollakaan kisan lähtölistalla...

Tänään oli TamSKin agi. Päivän aiheena oli kahden suoran peräkkäin olevan putken välissä jarruttamista. Just. Oli siinä pari muutakin estettä siirtyminä, mutta ne nyt meni aina jotenkuten. Ekassa välissä Kessi reagoikin mun linjaan ja kääntyi tokaputken jälkeen oikeaan suuntaan. Mutta joo, takaspäin putkien välissä takaaleikkaus ei oikein tuonut toivottua tulosta vaan tokaputken jälkeen käännyttiin aina väärään suuntaan. Kerran ehdin väliin tekemään persjätön, mutten ehtinyt toista kertaa. Persjätöllä kääntyi tokaputken jälkeen oikein. Kontaktit saatiin onnistumaan jättämällä joka kontaktiin nami alle. Hyvästä kontaktikurssista huolimatta Kessi ei edelleenkään yritäkkään pysähtyä, paitsi satunnaisesti. Voihan sitä siis itseään huijata, että siinä olis joku nokkasun poikanen havaittavissa, kun Kessi noukkiin namin kontaktin alta. Kepit menee jo aika hyvin, kerran tuli kesken pois kun A vähän veti. Keppien aloitus oli suoraan putkesta takaspäin, liian vaikea tässä vaiheessa. Varsinkin, jos otettiin vauhtia elikkä en ehtinyt riittävän lähelle pukkaamaan riittävän kauas, jolloin kepit onnistui taas hyvin.

Lopuksi vahvistin A:lla kontaktia ja nokkasua. Pienen säädön jälkeen toistot alkoi muistuttaa hallissa tehtyjä.

Nyt jää sitten harjoittelematta kontaktikurssia varten :(. Me ei ikinä ehitä harjoitella kaikkea, mitä mä aion. Eikä ainakaan riittävästi.

Kontaktikurssi 3. kerta

Ps. Kuvagalleriaan lisätty kuvia Kessin pentuajoilta. Pikkuhiljaa lisäilen, tässä kun joudan tai löydän kuvia.

Heti aamulla muistin mitä mun pitikään harjoitella kontaktikurssia varten... Harjoittelinpa sitten mukavuusalueella eli sitä mitä jo osataan. Aloitin kurssilla äkkiä kotiläksyn harjoittelusta. Nostan Kessiä esteelle vähänä korkeammalle ja Kessin tulisi odottaa lupaa lähteä suorittamaan kontaktia samalla kun minä liikun eteenpäin. Olipa hankalaa. Pienen koiran pasmat sekos heti (taas) kun liikuin ja olinkin enemmän edellä. Sivulla olo ei haittaa, vaikka olis suhteessa kauempana. Lisäksi ohjaajan pasmat sekos, enkä muistanut läheskään aina vapauttaa oikealla sanalla (tule), jolloin sain pientä koiraa vielä lisää sekaisin. Onneksi Kessi paikkaa ohjaajan heikkouksia ja saatiin muutama onnistunut toistokin. Naksu oli tietenkin unohtunut kotiin. Käytin etupalkkana makupalaa koko ajan ja muutama hyvä karkaaminenkin saatiin aikaiseksi.

Sössittiin välillä enemmän ja välillä vähemmän kontaktia kunnes tuli meidän vuoro keinuilla. Kessi muisti muutamalla toistolla, että keinun rämäyttäminen tassuilla oli oikeestaan ihan kivaa ja keinua pystyi päästämään jo vähän ylemmäs. Tässä vahvistettiin mitä tahansa keinuun kohdistuvaa höpöttelyä. Paitsi Kessi ei höpöttele. Rämäytyksen ainoa perimmäinen syy on päästä keinulaudalle seisomaan ja saamaan lisää namia. Ei huono tavoite sekään. Tehtiin myös keinutusta. Tämäkin oli jo paljon parempi kuin viimeksi. Keinua pystyi liikuttamaan aika paljon, mutta alas asti ei päästetty, eikä vapaasti tippumaan. Voi sääli kun ei päästä harjoittelemaan vapaasti :(. Minusta tää olis niin Kessille sopiva keino, pikkuhiljaa vaan totuttaa keinun liikkeeseen. Paremman puutteessa jatketaan kotona jumppapallon päällä tärisemistä.

Kokeilin rohkeasti kokonaista puomia madallettuna. Vauhtia tuli heti eikä ekan toiston jälkeen yrittänytkään pysähtyä kontaktille. Ei siis suoriteta kokonaista kontaktiestettä vielä. Lopuksi (noin klo22:40) tuli meidän vuoro esittää kouluttajalle missä ollaan menossa kontakteissa. Muuten hyvä, mutta olin kätevästi opettanut Kessin pitämään nokkaa maassa koko ajan. Sen siitä saa kun taitamaton ja hidas lähtee naksulla vahvistaan asioita. Jatkossa palkkaan siis kädestä korkeammalle. Tuo jatkuva pito maassa ei ole kuulemma hyvä näillä mahdollisilla silmäkoirilla, ettei siis lähde jämähtämään liikkumattomaksi silmän käytön takia. Ja siis liikkumattomuus vahvistaa silmän käyttöä näissä yhteyksissä. Helposti. Nokkasuliike itsessään liikkeen takia estää silmän käyttöä. HyväHyvä. Näistä on hyvä jatkaa ja lisätä omaa liikettä pikkuhiljaa. Eiku treenejä jatkamaan. Ja toivomaan, ettei agirodussa ole keinua, jos sinne päästään osallistumaan (muahan siis ei jännitä, ei niin yhtään).

Pikkutreenejä ja tokoa

Jes! Kerranki voin mennä kursille ja sanoa harjoitelleensa kotona! Ollaan treenattu joka päivä nokkasua ja jumppapallolla seisomista. Sain meidän vanhan kontaktilaudan Oulusta paluupostina. Olen laittanut sen kenolleen hieman epävakaalle pinnalle. Ajattelin, että samalla Kessi tottuis edes vähän kiikkerämpään alustaan. Lisäksi otin naksun avuksi. Nokkasut parani heti ja jotenkin naksun kans on helpompi keskittyä siihen, että nokkasu tulee etutassujen väliin ja siihenhän se osuu jo aika hyvin. Toinen harjoiteltava tähän liittyen oli kontaktilta lähtö ilman vilkaisua ohjaajaan. Näitäkin on jo muutama onnistuminen. Itse asiassa, jos ei naksauta vaan vapauttaa vaan, niin ei vilkaise. Naksusta vilkaisee, aina.

Jumppapallolla seisoskellessa ei enää ihan niin paljoa tärrää. Joten ehkä meillä on toivoa keinun suhteen. Jostain syystä Kessi haluaa nokkasta palloa. Ja jos siitä ei tule palkkaa heti niin nokkasutahti vaan kiihtyy ja lisänä tulee pallolla pyöriminen. Jumppapalloa on suositeltu meille myös syvien lihasten treenialustaksi, joten ehkä tää palvelee myös sitä kategoriaa.

Naksuttelusta innostuneena otin sen käyttöön myös perusasento treeneihin. Sitäkin on harjoiteltu joka ilta (siis jo KOLME iltaa peräkkäin). Ekana iltana oli aika vaisua ja jouduin palkkaamaan jo siitä, että ajatteli korjaamista huonosta asennosta. Tokana iltana jo korjas oma-aloitteisesti. Yleensä kyllä tuli suoraan oikeaan paikkaan, mutta viimeistään korjaus meni just oikein. Eihän se tarvi kuin harjoitusta (ylläri...).

Tänään käytiin ihan kentällä treenaamassa. Eka rakennettiin ruutu ja otettiin muutama kosketus lähietäisyydeltä. Ei aloitettu seuraamisella :). Tällä kertaa otin perusasentoja naksun kans, samalla tavalla kuin kotona. Muutaman toiston. En tietenkään nähnyt ilman peiliä oliko asennot ihan yhtä suoria. Tykkäsin siitä että tunnen jalassa, että Kessi varmasti istuu ja tästä naksautin. Ehkä vähän turhan tuntumalla, mutta kumminkin. Naksuttelin myös liikkeelle lähtöjä. Yksi askel ja naks. Kessi alkoi tarjoamaan tosi kivaa mukaan lähtemistä. En ahnehtinut, jätin tällä kertaa kaikki toistot yhteen askeleeseen. Sitten tehtiin vauhtiliikkeenä ruutua, nyt kauempaa enkä näyttänyt välissä alustaa ruudusta. Hyviä toistoja muutama.

Meillä oli huippuhäiriönä jalkapallon pelaajia, onneksi rajoitteena oli toisen pelaajan pieni koko (sen verran pieni lapsi), mutta pallo liikkui, välillä jopa ruudun poikki. Onneksi olin just palkannut, jouduin kuitenkin makupalalla vähän avittaan, ettei Kessi lähtenyt pallon perään. Sitte tehtiin liikkeestä seisomisia. Ihan vaan perinteisesti edessä liikkumalla ja katse/pää poispäin kääntämällä. Kyllä se alkaa sieltä löytyä, vaikkei vielä ihan toivotun napakka olekkaan. Onkohan ohjaajakaan (kuten Anne oikeutetusti huomautti täällä käydessään).

Tähän väliin otettiin taas ruutua, nyt eri suunnasta. Eipä pieni koira osannut, kun en näyttänyt. Piti mennä tosi lähelle ja silti vähän avittaa. Lopetin heti ekaan hyvävauhtiseen toistoon. Mulla on karannut tässä totaalisesti mopo käsistä, pakkoko sitä on vähän kaikkea tehdä samalla kertaa! Joka tapauksessa, otettiinpa tässä kohtaa vähän luoksetulon eteen istumisia, kun ei ole niitäkään pitkään aikaan treenattu. Kessi muisti, joten en toistellut enkä yrittänytkään viedä eteenpäin. Sentään. Loppuun vielä yks vautinouto hyvällä ajatuksella välittömään palutukseen lähtemisestä. Ja tähän tajusin jo lopettaa. Kessi kyllä teki hyvin ja mukavalla asenteella loppuun asti, joten ei tää nyt ehkä kohtuuton ylilyönti ollut.

Ai niin. Se rally-tokon treenaus...

Tokoiluseuraa

Kerrankin oli tokoon seuraa! Olipa mukavaa :). Vaikka ohjaajaa vähän väsytti edellisillan bileet. Kessi oli koko illan levänneenä kivasti virtaa täynnä, siitä innostuneena tehtiin useampi kiekka ja vaikka ja mitä liikkeitä.

Kuten aina, aloitin seuraamisella. Tarttis varmaan joskus vaihdella, mutta meidän muutaman kerran treeneillä tämä tuskin vielä haittaa. Ihan aluksi Kessi oli intoa täynnä ja hypähteli sivulla. Ei haittaa, olis kiva kun tää jäiskin tavaksi. Muutaman pätkän jälkeen seuraaminen kuitenkin vakiintui oikealle paikalleen. Seuraamisessa on saavutettu 3-4m hyvä pätkä, jonka jälkeen kontakti tippuu ja/tai paikka väljenee. Paljonhan tää olis askeleina, ehkä 3-5 askelta? Tätä on nyt tapahtunut useamman viikon ajan (eli ehkä noin 3-4 kertaa), kun on vierottauduttu makupalakädestä. Otan siis tavoitteeksi ehtiä palkata 3-5 askeleen päästä ja kasvattaa matkaa vasta hetken päästä. Kunhan saa tuon pätkän vakiintumaan. Makupala kädessä jaksaa pidempään kun saa välillä palkkaa. Tosin Tullin kentällä oli rantu/kohta, josta ei päästy yli millään keinoin. Lisäksi sain huomautuksen, ettei ohjaajan kannata hiipiä ja odotella koiraa eli reippaampaa liikettä vaan. Tämäkin lisää Kessin seuraamisen aktiivisuutta.

Pitkästä aikaa otin pari vauhtinoutoa. Eka menikin hyvin ja vauhdilla. Toka heitto epäonnistui eikä kapula lentänyt juuri mihinkään eikä se näkynyt nurmikosta. Kessi lähti hyvin, meni vähän liian kauas ja etsi kapulaa loistavasti. Lähti palauttamaan heti kun löysi kapulan. Hyvä näin, ei enää toisteltu.

Tokalla kiekalla tein taas seuraamista, joka välissä muka pieniä pätkiä. Kokeilin läski-rasiaa maassa ja seurauttaa sitä kohti tai siitä poispäin. Ei toimi. Ehkä näiden kokeilujen takia Kessillä meni pasmat vähän seikaisin. Toka kiekan lopuksi seuraamisesta ei tullut enää mitään ja heitin äkkiä koiran autoon ennen kuin alkaa itseä hermostuttaa. Hyvä minä!

Toka kierroksella tehtiin vautiliikkeenä ruutua. Tää on hyvällä mallilla eli etenee alustalle (ruudun takana) hyvää vauhtia, halukkaasti ja oikeaan suuntaan vaikkei alusta näkynytkään kauemmas nurmikossa. Muutama toisto matkaa kasvattaen. Mitä tuota hyvää toistamaan montaa kertaa. Tästä tarttis pikkuhiljaa edetä niin, etten näyttäis sitä alustaa. Varmaan viisaampi alkaa vaikeuttamaan tutulla kentällä samaan kohtaan. Menee nopeampaa eteenpäin.

Koska meille jäi paha mieli toka kierroksen surkeasta lopusta niin otettiinpa vielä kolmas kierros. Kessi ei muistanut, että meille jäi paha mieli, se hyökkäsi kentälle ihan yhtä innoissaan kun aiemminkin. Otin kiertämistä, josta oli tarkoitus tehdä seisomaan pysäytyksiä. Kiertämiset oli vähän nihkeitä, joten otin sitten vain yhden pysäytyksen. Sen Kessi teki kyllä ihan hyvin ja sai rasiasta läski-palkan. Kotona se tekee ruokakupille NIIN paljon parempia. Vielä mietinnässä miten sen sais siirrettyä ulos. Meillä syödään yleensä iltaisin luita, joten en aio antaa koko ruokaa ulkona/treeneissä. Käytännön syistä.

Ihan lopuksi otin pari perusasentoa, joista palkkasin läskillä. Jospa meille jäi treeneistä kokonaisuutena hyvä mieli kummallekin :D

Entä rally-toko... Tarttis varmaan tehdä jotain. Kun on mennyt ilmoittautumaan niihin kisoihin ens viikolle.

Kontaktikurssi 2. kerta

ProCaniksen kontaktikurssilla jatkettiin nokkasun harjoittelua. Nyt aletaan vähän kiristään kriteeriä eli tarttee nokkasta etutassujen väliin. Muutoin Kessi pyrkii kääntymään mua kohti ja nokkasee tassujen sivuun mun puolelle. Edellisten treenien jälkeen on ollut sen verran kiireitä, etten ole ehtinyt opettaa etupalkkaa. Ei haittaa, toimii se silti :). Paitsi ei saa tulla vauhdilla kontaktille. Vauhtia ei saa tulla siis yhtään. Jatkettiin kuitenkin niin, että nostin Kessin ihan vähän matkaa puomin kontaktille ja liikuin itse hitaasti siihen asti, että Kessi pysähtyi oma-aloitteisesti kontaktille. Ekan meni suttina yli. Sitte se hoksas, että pääsy palkalle estyi ja tarvii miettiä jotain muuta lähestymistapaa. Tästä jatketaan. Sääli ettei me päästä oikeille esteille muuta kuin ohjatuille tunneille.

Keinuun oli sitten mulle ihan uus lähestymistapa. Ensin opetettiin koiralle paukutuspeli. Siinä pidettiin itse keinua aika matalalla ja koiran tehtävä oli rämäyttää keinu etutassuillaan alas. Siitä sivusta vaan paukauttaa. Että siitä itse äänen tuottamisesta tulis kivaa. Ja itse asiassa, parissa kierroksessa Kessikin alkoi jo ihan kiinnostua hommasta. Toinen vaihe oli keinuttelu. Koira laitettiin seisomaan keinun päähän ja keinua keinuteltiin koko ajan makupaloja syötellen. Tavoitteena on, että koira on ihan rento keinun liikkuessa eikä se rämähdys täräytä niin paljon rentoa koiraa. Oikein hyvä ajatus! Koiraa saa milloin tahansa poistua keinulta, jos alkaa hirvittää liikaa. Kessihän oli ihan tönkköjäykkä ekalla kierroksella. Tokalla kierroksella se oli jo vähän rennompi, ei siis jalat enää tärisseet ;). Hyvä alku, vaikkei vielä pystynyt täräyttämään yhtään. Tähän saatiin vinkkinä, että opettaa koira seisomaan jumppapallon päällä niin se tottuu epävakaaseen pohjaan. Kun ei kerta päästä oikeille esteille...

Muuten me ei ollakkaan treenailtu (paitsi ihan vähän tokoa parilla aamulenkillä). Edellinen viikonloppu meni maalla nukkuessa. Ei väsynyttä pientä kelpiä voi kiusata turhanaikaisilla treeneillä. Ja alkuviikosta olen keskittynyt matkusteluun ja kävin katsomassa Cesar Millania. Ihan jees show. Onpahan nähty sekin mies livenä ja heti rahvaan ekoilta penkkiriveiltä. Nyt siis palataan ruotuun ja aletaan treenaamaan seuraavia tavoitteita varten. Mä katselin jo ihan varovasti tokokokeitakin, jonnekin syksylle.