maanantai 14. tammikuuta 2013

Kerran kuussa -agivalmennus

Tämän vuoden eka agivalmennus. Viime kerta meni niin loistavasti, että menin paikalle suurin odotuksin. Ja palasin maanpinnalle taidoistani. Kessi kyllä vakuutti toiminnallaan. On se vaan näppärä peli, kun itse osais valita Kessille sopivimmat ohjaukset. Ei päästy loppuun asti. Jotenkin tuntui, että mulla oli paljon vähemmän aikaa kuin muilla. Näin ei siis todellakaan ollut, mutta ei vaan saatu oikein mitään aikaiseksi.


Ratakuva. Itse asiassa varmaan helpoimpia tähän mennessä. Tai meille sopivin, koska tässä haettiin ohjaajalle loivempia linjoja kauempana koirasta ja koiran annettiin suorittaa esteitä itsenäisemmin. Tai siis tarkoitus oli tämä. Otin tälläkin kertaa oman osuuden kahdessa erässä, koska 10min pätkä sopii meille paremmin. Odottelu ei sovi, joten tähän pitänee keksiä jokin keskitie.

Ensimmäisellä kierroksella ei päästy kuin surkeat 5 ekaa estettä. Suurin osa ajasta meni Kessin istumiseen lähdössä. Tai oikeammin maahan valumiseen. Ja tietenkin piti palkata paljon, kun sitten sattumalta istui hetken. Pitäiskö kuitenkin sallia se maahanmeno lähdössä. Tarvii miettiä, ainakin istuminen on yhtä hinkkaamista. Yritettiin aluksi siten, että menin muurin (nro2) taaksi ja yritin jarruttaa siihen. Ensimmäisellä kerralla en jarruttanut ja olin ihan liian kaukana muurista enkä edes katsonut koiraan ja Kessi hyppäsi ison laakahypyn mun taakse. Este nro3 ei sattunut linjalle ja jäi suorittamatta. Toisella yrityksellä jarrutin oikeassa paikassa, mutten lähtenyt liikkeelle, jolloin Kessi hyppäs taas mun taakse ja meni taas nro3 ohi. Kolmannella yrityksellä sain sohittua jotenkuten tehtävän läpi niin, että päästiin nro3 ja putki. En vaan ehtinyt hypylle nro5 pakkovalssiin kunnolla. Ehdin useamman kerran niin, että sain Kessin kyllä hyppäämään oikeaan suuntaan, mutten ehtinyt ohjaamaan tai linjaamaan muurille. Tässä väleissä oli taikinoitu sitä istumista jo ajallisesti enemmän kuin mitä oltiin suoritettu esteitä ja sekä minä että koira alettiin olla turhautuneita. Lisäksi tuo muurille (tai muullekaan esteelle) jarruttaminen on ollut aina meille kummallekin tosi hankalaa käsittää.

Niinpä kokeiltiin erilain. Jätin koiran lähtöön, menin vain vähän ekan hypyn ohi ja ohjasin tyynesti takaa. Ja sehän toimi! Loistavasti jopa! Kun on helposti ohjautuva koira, joka ei mielellään hyppää kohti eikä käännös ole kovin tiukka, niin tässäpä meillä parempi ohjaus. Kaikilla muilla tuo ensin esitelty tyyli toimi. Ainoa, että muurille piti ihan pikkasen vekata, että sai koiran hyppäämään vinoon. Tällä tekniikalla ei ole mitään mahdollisuuksia keretä tekemään pakkovalssia esteelle nro5, joten teinpä siihen sitten valssia esteen toisella (hyppy nro3) puolen ja sekin onnistui jo ensimmäisellä toistolla. En saanut vieläkään ohjattua muurille ja tähän meillä loppui ensimmäinen 10min aika.

Toinen pätkä aloitettiin putkesta 4 ja yritettiin putkeen 9. No joo, muutaman yrityksen jälkeen sain Kessin linjattua tuonne muurille, kunhan sain sen esteelle 5 oikeaan suuntaan. Luotin vähän liikaa siihen, että Kessi ampuu suorasta putkesta suoraan ja menee väkisin esteen 5 oikein. Menihän se aluksi, mutta kun toistoja alkoi kertyä niin johan kelpie hoksas alkaa kääntyö putkesta tiukemmin. Itse vielä tyrin kun en käänsin valssia liikaa, jolloin vedin koiran todalle nätisti esteen väärään suuntaan. Mutta onnistui tämäkin lopulta uudestaan. Tässä kohtaa olis itse pitänyt pysytellä mahdollisimman lähellä putkea nro9 ja juosta sen esteeltä nro5 esteen nro8 siivekettä kohti, että sais vaan vipattua koiran takaakiertoon. Mutta Kessi lähti joka kerta tarmokkaasti esteeltä 5 mun mukaan. Aika monennen toiston jälkeen sain linjan sellaiseksi, että Kessi meni joka kerta muurin. Este nro7 oli helppo, siihen osuu väkisin. Ja kun päästiin tänne asti niin eihän se mun linja mennyt oikein ja Kessi meni esteen nro8 väärään suuntaan. Tosin kerran sain oikein ajoitetulla takaa käskyllä ja sopivalla linjalla menemään oikein. Kouluttaja oikein ihmetteli, ei olis kuulemma uskonut, että enää saan pelastettua tilannetta. Saatiin tämäkin kuitenkin onnistumaan. Lopulta. Olipa käsi olo itsellä.

Jatkettiin putki 9 - putki 10 - hyppy 11 - putki 12 ja kepit 13. Mahtava pätkä! Heti ekalla toistolla ja täydellistä! Tässä auttoi kun olin seurannut edellisiä ja tiesin siitä, ettei putken 9 ja 10 välissä voi jäädä ohjaamaan putken 9 puolelta, menee A:lle. Luulen, että mulla vaisto ja luonteva liikkuminen olis muutenkin radalla vetänyt melkein kohti estettä 8 ja sieltä lähetys putkeen. Esteelle 11 ei saanut mennä ajoissa eikä ainakaan mennä sen taakse. Vaikka olis putken 9 päästä vain pari askelta, kutsuin koiraa ja samalla lähdin liikkumaan kohti hyppyä 11, niin Kessi ehti vilkuilla putkien päitä vaihtoehtoina. Loppu tästä pätkästä oli helppoa irtoavan koiran kans. Tosin putken 12 jälkeen Kessi vilahti yhden ylimääräisen putken matkalta ja haki kepit ihan loistavasti ja oma-aloitteisesti. Kun tähän saatiin vielä ihan loistavat kepit niin kehut oli todellakin aidot! Siis Kessi pujotteli loppuun asti tasaisella tahdilla eikä yrittänytkään jättää viimeistä pujottelematta! Ettei nää siis ihan paskasti menneet, nääkään treenit.

Koska aikaa oli vielä niin otettiin pari taikinointipätkää. Jätin Kessin suosiolla maahan keppien pään viereen (ei huvittanut enää hieroa sitä istumista) ja siitä yritettiin muurin yli esteelle 15. Parilla kokeilulla ja riittävän vahvalla vedolla muurin jälkeen Kessi liukahti putkeen oikein. Muutama yritys myös putkesta 15 putkeen 19. Tässä piti muistaa jäädä odottamaan esteelle 16. Siihen piti saada kääntöä Estettä 17 kohti. Ensimmäisellä yrityksellä Kessi hyppäs esteen 16 suoraan ja siitä esteen 17 suoraan eikä sen jälkeen ollut mitään mahdollisuutta saada taittumaan esteelle 18. Putkeen se kyllä hujahti... Mutta kun ohjasi riittävästi esteelle 16 niin 17, 18 ja 19 meni kuin itsestään. Ehdin ihan helposti persjättöön putken 19 jälkeen. Otin sitten kerran myös esteen 20 (saksalaistyyppinen suhaisu), esteen 21 (jäin esteellä 20 väärälle puolen, jolloin jouduin sohaisemaan sylkkärityyppisen ratkaisun ja aika pitkäksihän se meni) ja esteen 22 (olin jo oikealla puolen, mutta armotta myöhässä). Sain siis kuitenkin jotenkuten nämä esteet sohaistua. Tähän loppui aika.

Jotenkin meillä ei oikein synkannyt lauantaina ja olin tosi pettynyt itseeni. Kessi meni täysillä eikä ollut ihan normihyvin ohjattavissa ja mulla ei ollut ajatus ihan kokonaan läsnä. Kuitenkin tosi paljon parempaa tekemistä kuin aloittaessa viime toukokuussa. Ei siis kovin huonosti. Kohokohtana radalla olleet kepit täydellisesti ja Kessi vielä haki ne ihan itse!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti