Kerran kuussa -agivalmennus

Eka mä ajattelin, että voisin tähdätä 9.12 agikisoihin. Mutta agivalmennusken jälkeen mä ajattelin, että jospa me kuitenkin treenattais niin, että osataan edes jotain. Sen verran täytyy antaa itselle armoa, että nää valmennuksen radat ei todellakaan ole helpoimmasta päästä. Ja koiraa täytyy kehua, ettei syy hienoisesti nykivään menoon ole siinä. Hankalaa, ei päästä pitkällekään radalla, mutta todella palkitsevaa onnistua osiossa kerrallaan. Näiden treenien paras anti onkin jo radan suunnitteluvaiheessa eli kouluttajan kans käydään läpi jokaisen itse miettimät suunnitelmat ja saadaan sitten niihin korjauksia ja vinkkejä ja mikä parasta - perusteluja. Joten ei haittaa, vaikkei itse radalla oikein onnistuiskaan.

Tällä kertaa näytin kouluttajalle heti ekana keppien tilanteen ilman rataa. Hyvin etenee. Tarvii vaan tarkemmin huomioida, että palkka tulee aina eteen. Ei sivulle, vaikkei edessä olis tilaa juuri ollenkaan. Kessi alkaa lopussa vilkuille mua ja hidastaa. Alku menee jo tosi hyvin. Treeniä vaan lisää. Jos muitan niin ens kerralla katotaa keinu samoin. Yks toisto ja muutama hyvä vinkki.

No se radan kuva auttais taas paljon (lisätty kuva ja kommentteja). Mutta heti alussa oli valssi, jossa piti kääntää rintamasuunta reilusti kohti koiraa (tässä viitataan jo esteelle nro3 tehtävään kääntävään valssiin). Ja kas, muuten pitkäksi venynyt hyppy putkea kohti tuli just eikä melkein sopivan koottuna ja oikeaan suuntaan. Onni on putkiin irtoava koira (putki nro5), ei tarvi viedä putkensuulle ja samalla saa itselle lisäaikaa sijoittua jos ei oikein niin paremmin. Mukavaa tässä kouluttajassa on myös se, että kun joku kohta onnistuu selvästi mun tasoon nähden hyvin, niin sitä ei jäädä hieromaan vielä paremmaksi. Yleensä se ei hyvästä suorituksesta juuri parane (sillä kertaa).

Seuraava tiukempi paikka oli ehtiä parin hypyn takaakse osoittamaan takaakiertoa kolmannen hypyn kauimmaisen siivekkeen taakse (tässä viitataan hyvin epäselvästi esteeseen nro8). Onneksi tähän sai putkelta etumatkaa. Sainkin tän kierron onnistumaan, mutten millään malttanut lähteä ajoissa, että olisin ehtinyt putken suusta ohi ennenkuin Kessi ampuu putkeen (putki nro9 tuolta numeroiden puolelta). Ja se, että seisoin liikkumatta putken suun takana ohjaamassa putkeen olikin paha paikka. Ei pieni koira voinut aavistaa mihin piti mennä. Vaikka se putken suu oli mun näkökulmasti ihan sen nokan edessä. Mutkaputkesta ulospäin kääntö siten, että olin putken takana, oli vaikea. Ja sitä tehtiin varmaan ekaa kertaa ikinä.

Ja lopuksi ohjausherkkyys oli säädetty niin herkäksi, ettei Kessi enää irronnut poispäin hyppyyn (este nro12) kun vähän ensin vedin, että saan hypyn oikealle puolen. Tosin saattoi olla niin, että pieni veto puomia kohti esti lähtemästä ensin pikkuhyppyyn puomista poispäin. Tästä useampi toisto todeten, ettei mun koordinaatio ja koiran herkkyys käy tässä yksiin. Lopuksi kokeiltiin muille mietittyä pidempää reittiä ja koiran kannalta 'vaikeampaa' ohjausta, joka meillä toimi heti. Auttoi kummasti, kun pystyy lähettämään koiran myös puomille edellä. Kun vaan itse oppis omansa niin, että osais suunnitella rataa nämä seikat huomioon ottaen.

Loistavat treenit jälleen kerran. Luulenpa, että täksi talveksi valittu taktiikka vähän helpommasta kerran viikossa perustreeniryhmästä ja kerran kuussa ratatreenivalmennuksesta sopii meille hyvin tähän vaiheeseen.