Käytiin Hennan ja Hennan kans porukalla hengailemassa kentällä. Kourallinen kelpejä, porokoira ja hyökkäysvaunut. Liikuttiin ehkä vähän ylileveänä kuljetuksena pitkin Hervannan raittia.
Aluksi mun oli tarkoitus treenata vaan rally-tokoon. Nyt kun kerran kisan osallistujalistalta löydytäänkin. Otin siis seuraamista, kääntyilyä, eteenistumista ja maahanmenoa kaikilla avuilla ja kehuilla. Luin myös säännöt ja kävi ilmi, ettei seisominen kuulu alo luokkaan. Olettaisin, ettei sitä siis ole myöskään mölli-alossa. Hyvin meni ja ilme on muuttunut koko ajan positiivisempaan suuntaan, sekä koiran että ohjaajan ilme. Tämä myös muiden kuin omasta mielestäni :). Tämä oli siis suunnitelma ja onneksi toteutin sen ennen kuin muut treenas mitään. Ens kerralla laitan koiran kiinni kentän laidalle, koska mulla tulee näköjään kokeiltua omalla kaikkea mitä muutkin tekee...
Otimme siis noudon pitoa, kun Hennakin kerran teki Nokin kans. Huomaa, ettei tätä ole hetkeen otettu, oli aika löysä ote. Ei muuta kuin vahvistamaan sitte joskus, kun nouto on ajankohtaisempaa. Toka kierroksella Henna otti Nokin kans seuraamista ja kokeili takapään käyttö -harjoituksena 'pohkeenväistöä'. Tätä testailtiin sitten porukalla, että miten sen pitäis mennä ja minne ja miten ohjaajan pitäis liikkua ja kokeilinpa Kessinkin kans, että miten sen menikään. Tein tätä aikoinaan Frejan kans ja sillä saatiin pitkä ja kankea koira käyttämään hyvin takapäätään. Omaksi yllätykseksi Kessihän osas tän! Ei olla ehkä harjoiteltu ennen eikä näköjään tarvi hetkeen harjoitella. Ehkä palaamme tähänkin joskus. Lopuksi otin vielä vauhtinoudon. Hyvin lähtee ja hakee ja palauttaa. Ainoastaan kapulan tiputtamisessa Kessi yrittää jotenkin omituisesti hypätä kapulan yli, jolloin kapula putoaa suoraan jaloille entistä helpommin. Mutta tää oli kans hyvä :)
Käytiin Hennan ja lauman kans lenkkillä ja kotiin tullessa oli yllätyssulkeiset eteisessä. Toni tenttas, että osataanko me rally-tokon liikkeitä. Hyvin kuulemma osattiin :D Tietty olis ollut miellyttävämpää, jos ei olis ollut jalassa ne sateessa lionneet lenkkarit, joilla varpaiden välissä niljahti joka askeleella. Kessi oli ihanan virtanen, vaikka varmasti oli jo väsynyt.
Nyt mä oon harjoitellut parina aamuna kontaktikurssia varten kontaktille pysähtymistä ja siinä malttamista vapautukseen asti. Hyvin etenee. Olen löytänyt hyvän kontaktikiven, jolle voi lähettää koiran ja jossa on helppo tehdä nokkasu (ei liian korkea) ja jossa on turvallinen poistumareitti makupalalle. Pikkasen kestää jo liikettä, mutta aika huonosti sitä, että olen edellä. Hyvä siitä tulee, jos vaan ikinä päästään itsekseen treenaamaan. Onneksi sekin on jo työn alla ystävällismielisen TamSKin agitreeniryhmäkaverin kans. Jos saadaan ikinä aikataulut sopimaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti