keskiviikko 19. joulukuuta 2012

Motivaatiota seuraamiseen

Päästiin maanantaina ylimääräisiksi oppilaiksi Koirakoutsilla Mikan tokotunnille. Mikan tunnilla en ole ennen ollutkaan. Kuin tilauksesta aiheena oli motivaatio ja motivaatio seuraamisessa. Mika puhui paljon ja me tehtiin aika vähän. Tunti oli kuitenkin juuri meille juuri tähän hetkeen ihan loistava.

Ihan aluksi Mika muistutti, että mikäli koira osaa seurata 5 askelta niin ei ole reilua seurauttaa sitä koko kaaviota. Auts. Kessi osaa varmasti ja aina 4 askelta... Nyt kun tämä on (taas) tiedostettu niin tästä on hyvä jatkaa, askel kerrallaan.

Sitten Mika puhui pitkään kriteeristä. Tarvii olla joku kriteeri tai tavoite, että voi suunnitella treenin tarkoituksenmukaisesti. Auts. Auts. Treenisuunnitelma?? On vaiheissa. Yleensä treenaan lenkillä ja tämän takia treenaan kohtuu usein. Mutta mä teen vähän mitä sattuu mieleen tulemaan. Lupaan ja vannon suunnittelevani treenejä jatkoon vähän tarkemmin. Heti joulun jälkeen. Ja lupaan ja vannon jatkossa aina ennen tekemistä miettiväni tarkemmin palkitsemiskriteerin.

Ja yks tärkeä pointti on ohjaajan välittämä asenne. Auts. Ihan totta. Mitä on tapahtunut? Miksi menen vähän nöyrällä asenteella ettei me oikein osata. Kaikista herkimmän koirani kans! Kehään/kentälle tarvis mennä enemmän positiivisella, rennolla ja varmalla asenteella. Ennen kaikkea, tarvis tehdä tätä yhdessä. Ihan totta. Tätä täytyy työstää ihan oman pään sisällä.

Seuraamiseen Mika neuvoi kaks perusharjoitusta. Joko lähdettiin perusasennosta ja otettiin ennalta suunniteltu määrä askelia tai vain käveltiin eteenpäin ja poimittiin koiran aktiivisesti tarjoilemia seuraamispätkiä. Eihän nää mitään uusia keinoja ole, mutta hyviä tarkennuksia - ainakin mulle. Koira palkattiin vauhdissa muuttamatta tahtia tmv. Suullinen kehu ja vasta sitten käsi liikkeelle taskua kohti. Onneksi on käyty Kristan opissa monta kertaa viime vuodesta asti harjoittelemassa tätä teknistä suoritusta ;).

Jokainen tehtiin vuorollamme pätkä jommalla kummalla tyylillä. Valitsin ensin tuon oma-aloitteisen aktiivisen seuraamisen. Se on mulle tutumpi edellisten koirien kohdalta. Pentuna Kessi ei lähtenyt tätä tarjoamaan, joten se jotenkin unohtui. No nyt lähti ja tarjoilikin hienosti :). Ihania pätkiä, kehut oli aidot ja palkkaaminen onnistui vauhdissa. Kyllä me oltiin taitavia. Huomasin, että olin itse hartioista asti rennompi. Tuo taitaa olla meillä myös aika tärkeä pointti, vaikka pitääkin ryhdin hyvänä. Saatiin kehuja. Mikan mielestä paikka jäi hieman väljäksi, mutta ei mopolla mahottomia eikä kerralla voi palakata kovin montaa juttua. Motivaatio ja aktiivisuus ja kontakti oli nyt tärkeämpiä.

Välissä tehtiin hetki itsenäisiä pätkiä. Otin jonkun verran kumpaakin harjoitusta erillisenä. Kelpie oli pätevänä. Minä olin tyytyväinen ja RENTO. Huomas muuten itsekin eron. Tätä tunnetta rennoista hartioista täytyy yrittää tunnustella ja opetella erottamaan. Lopuksi huomasin, että hallissahan on iso peili, mutten ehtinyt ottaa kertaakaan peiliä kohti itsekseni. Lopputehtävänä oli tehdä taas yksittäin pätkät. Tällä kertaa lähdettiin perusasennosta ja piti edetä kaksi matonmittaa peiliä kohti. Tämä tekee noin 6-7 askelta. Oi miten loistavia oltiin Kessin kans. Vahviste tuli just eikä melkein kahden matonmitan päässä, mutta jatkoin tahdin ja rintamalinjan muuttumatta palkan yli. Kävelin hyvällä tahdilla, mutta rennosti. Kessi tuli oikein hyvällä seuraamispaikalla joka suhteessa ja piti koko ajan kontaktin. Hyvä ME!

Tarkkailin tietenkin muita ja kyllä asenne vaan näkyy koiran tekemisessä. Tärkeitä huomoita paljon. Pari ohjaajaa oli todella epävarmoja ja se näkyi koirassa hidasteluna. Pari ohjaajaa tais olla koiriinsa tyytymättömiä. Tai johonkin. Mutta voin vaan kuvitella miltä koirasta tuntuu, jos mullekin välittyy tyytymättömyys eikä varmaan ollut ihan eka kerta. Kummankin koiralla oli taipumuksena vaan hävitä viereltä, viimeistään palkan jälkeen. Ja sitten se eleetön nuorimies ihan loistavan kultsun kans. Aivan päheetä seuraamista! Sellasen kun sais. Mies oli eleetön, kehut oli aika laimeat, mutta koko ajan ne teki yhdessä ja koiralle välittyi hyväksyntää. Juuri näin, jokainen oman temperamentin ja luonteen mukaan. Koira kyllä tunnistaa aitouden. Tähän AION pyrkiä.

1 kommentti:

  1. Olipa hyvä kirjoitus :) Monta juttuja mihin itsekin tulisi kiinnittää huomiota ja mitä tulisi harjoitella! Varsinkin tuo ohjaajan oma asenne, negatiivisuuteen minä ainakin lankean usein ja sehän ei kyllä ole koiralle reilua. Jos näistä jutuista riittävän usein joku muistuttaisi niin ne ehkä tulisivat joskus ihan käytäntöön :D

    VastaaPoista