Aluksi kerroin monisanaisesti meidän suurista vaikeuksista seuraamisen opetuksessa. Myönsin kyllä heti, ettei me olla treenattu juuri ollenkaan. Tunsin pistoksen omassatunnossa. Arvelin myös ääneen, että ehkä Kessi olis oppinut sen seuraamisenkin kun olis vaan treenannut sinnikkäästi jollain keinolla. Hyvä kokeilla muutaman kerran ja pitää heti perään useamman kuukauden tauko. Eikä se opi, jännempi juttu...
Me aloitettiin tietenkin seuraamisella. Näytin ensin miten olen juoksutauon aikana naksutellut sivulletuloa. Anne ei nähnyt näissä mitään isompaa ongelmaa. Muutaman toiston jälkeen Anne ehdotti, että mitäs jos naksautuksen jälkeen en tumppaiskaan namia koiralle suuhun. Sen sijaan Kessi joutuis saalistamaan namiakin kunnolla. Oho, ai niin... Sehän sai heti koiraan vauhtia. Otamme tämän käyttöön!
Sitten kokeiltiin seuraamispätkää lelulla. Sillai niinkun muutkin tekee eli innostetaan koira leluun, varastetaan lelu ja lähtään kävelemään. Kun koira on aktiivisesti seuraamispaikassa sanotaan seuraamiskäsky ja palkataan lelulla. No sehän toimi, olipa ylläri... Onhan me muutaman kerran näinkin tehty, mutta silloin Kessi ei lähtenyt edes yrittämään oma-aloitteisesti. Joko tein silloin jotain väärin tai tilanne on muuttunut. Otamme tämän käyttöön naksuttelun lisäksi.
Ei tehty seuraamista enempää kun se kerran onnistui ja kaikille jäi hyvä mieli eikä sitä sillä kertaa pysty enempää parantamaan. Tehtiin hyppyä kun sitä saa tehtyä niin harvoin (me jotka ei käy ohjatuissa treeneissä). Eipä siinä kummempia. Anne heitti pari toistoa palloa perään. Yhdelllä toistolla pysäytin seisomaan ja heitin pallon ja lopuksi vielä yks toisto suoralla peräänheitolla.
Ennen treenin aikana oli aktiivisuuden opettamisesta enemmänkin juttua. Ja siitä, ettei mene mukaan laamailuun vaan sievästi 'pakottaa' tekemään silti. Vaikka tiukillehan se ottaa jos joutuis pikkukelpieltä vaatimaan silloin kun pikkukelpie ei halua... Tässä taitaa olla pieni ajatustyön paikka.
Toisella kierroksella otettiin ihan uutena liikkeenä tunnaria. Aikaisemmin Kessi on vaan poiminut metsästä omia keppejä ja käpyjä. Tehtiin niin, että piilotettiin tunnarikapulaa nurtsiin. Ensin vein kapulan itse pari kertaa ja Kessi kävi etsimässä. Nämä onnistui hyvin ja Kessi vaikutti varmalta. Sitten Anne vei kapulan ja sekin onnistui. Kapula piilotettiin joka kerta samaan nurmilänttiin. Sitten kaadettiin pikkusankollinen häiriökapuloita välille ja Anne vei taas oman. Kessi meni ensin läjälle ja hieman epävarmasti otti yhden, mutta jatkoi matkaa nurtsille. Väärä tippui vähän ennen nurtsikohtaa ja Kessi etsi oman, vähän epävarmemmin ehkä. Paluumatkalla meinas vielä lähtä katseleen läjää, mutta sain kutsuttua pois ja palkattua oman tuonnin käteen asti. Viimeiselle vein itse kapulan eikä Kessi yrittänytkään tällä toistolla häiriöläjälle. Hyvä! Muutama seuraava treeni tarvii vielä aloittaa ilman läjää, että muistaa mitä oltiin tekemässä. Sitten vaan reippaasti eteenpäin. Ja mikä parasta, Kessi selvästi tykkäs tästä harjoittelusta. Myös Annen mielestä, ettei ihan pelkästään omaa kuvittelua ollut.
Oman ajan lopuksi tehtiin pikaisesti istu-maahan-istu kaukokäskyvaihtoja. Ei ehditty muita vaihtoja ennen ajan loppumista. Toistoja vaan, tähänkin. Istumiset olis hyvä palkata hieman takaviistoon. Muita vinkkejä ei ehditty saada.
Lopuksi Anne näytti Viljon kanssa tulitikkutunnaria. Kiva ajatus. Jos joskus jaksaa/kehtaa niin vois kokeilla. Nyt olis pari muutaki juttua työn alla. Kun vaan aloittais.
Lukaisinpa tänään Lentsun blogia ja siellähän sattui heti ensimmäisenä silmiin meille oikein sopiva lause:
Ei se määrä, eikä se laatu ... vaan ne molemmat yhdessä. Ei muuta kuin treenaamaan :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti