Ensin mä ajattelin, että tää oli treenimielessä ihan turha viikko. Mutta sitten muistin, että mehän käytiin jopa kaks kertaa purkkiratatreeneissä. Käytiin siis treeneissä enemmän kuin kertaakaan Annin syntymän jälkeen viikossa. Lisäksi viikonloppuna tokoiltiin ulkona vähän.
ID eli purkkiratatreeni: nämä on lueteltu erillisissä posteissa, joten ei siitä enempää. Kivoja treenejä ja Kessi nukkuu kaikkensa antaneena illan.
Seuraaminen: pikkutoistot jatkuu. Luulen, että nämä jopa etenee. Ainakin oikealle käännös oikealla seuraten on parantunut. Vaikkei siis montaa kertaa olla tehty.
Liikkeestä seisominen: itse seisominenhan on ihan jees. Nyt Kessi alkaa pikkuhiljaa muistaa miten paluussa tai koiran takana käydessä pitikään käyttäytyä eli alkaa pysyä paikoillaan ja seisoallaan. Tein tätä myös juoksusta, joten itse seisominen on aika varma.
Viime viikolla heittelin Kessille joka lenkillä lunta ja sen kyllä huomaa. Koira on kotonakin enemmän kuin tulisilla hiilillä. Voihan siihen vaikuttaa muutoinkin vähäisempi treeni, vaikkei se ihan näin ole ennen leppoisampiin viikkoihin reagoinut. Eikä se kuumu ja kyttää samanlai mitään muuta kuin lumen heittelyä tai potkimista. Olenpa sitten valjastanut tämän pakkomielteen asennon pitotreeniin eli käsken Kessin seistä ja heittelen lunta. Olipa kelpielle tiukassa tajuta, ettei saa heti syöksyä. Vaikka tavoistani poiketen tajusin aloittaa tosi pienellä heitolla. Tai tosipuheessa aloitettiin siitä, että mä otin lunta käteen ja Kessi pysyi paikoillaan (eli ollaanhan me jotain hyödyllistäkin tehty joka päivä).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti