Ei tullut Kessistä frisbeekoiraa kerralla eikä emännästä mestariheittäjää. Muutaman heitoin sain kuitenkin onnistumaan. Kessi oli ainoa koira, jolle EI ollut heitelty kotona. Muilla olikin selkeä yritys koppeihin. Kessi ei tietenkään ottanut koppia. Onhan se frisbee aika kova ja iso ja oikeestaan vähän epäilyttäväkin. Sit oltiin vielä vieraassa hallissa, jossa oli kaikenlaisia hajuja ja mahdollisuuksia.
Mutta niitä treenejä. Ensin kokeilin maata pitkin rullaavan frisbeen perään lähtöä. Ja lähtihän Kessi tietenkin. Mutta enemmänkin tavoitteli sitä tassuillaan ja lopuksikin vaan kaivoi frisbeetä sen sijaan, että olis edes yrittänyt sitä suuhun. Leikittämällä tarttuminen onnistui ja Kessi pitikin reippaasti ihan hampaanjälkien verran. Enpä edes yrittänyt heittää koppeja, tiedä vaikka olisin osunut, vahingossa. Siihen olis lopahtanut tämäkin ura. Eniten Kessi innostui jalan yli hyppäämisestä ja frisbeen koppaamisesta siitä. Ei heitetty tässäkään, mutta muutaman yrityksen jälkeen jo koppas frisbeen suuhunsa, ihan ite :). Pikkasen tarttis työtä, katsotaan jaksanko innostua. Ehkä mä käyn joku kerta pikkasen koppailemassa tossa lähinurtsilla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti