Lauantai vietettiin ihanalla mökillä ja iltapäivän ratoksi tehtiin koirille jäljet. Sami teki Kessille muutaman sadan metrin mittaisen täysin merkkaamattoman metsäjäljen, jossa oli kuusi keppiä. Nyt huomasi, että kepit kannattaa oikeasti merkata. Meillä oli jokaisesta kepistä sahattu ainakin toinen pää. Keppejä nousi Kessillä 5+1 ja mulla 1. Minä tein jäljen Nokille, puoliksi pellolle ja puoliksi metsään. Ainoa esine tuli jäljen puolivälin jälkeen, ennen todella vaikeakulkuista ryteikköä. Menin kuitenkin siitä ryteiköstä läpi. Ja niin meni Noki ja Hennakin. Noki jäljesti hienosti eikä esineen nostamisessa ollut mitään ongelmia.
Kessi nosti jäljen hienosti ja selkeästi. Ei tarvinnut munkaan jäädä aprikoimaan olikohan se jälki siinä vai jossain muualla. Toki auttoi, että tiesin jäljen menevän muutaman kuusen ja rannan välistä. Kolme ekaa keppiä nousikin tosi hienosti. Osaa Kessi joutui oikeasti etsimään. Vain ekalla tais tulla pienen pieni ajatus lähteä keppi suussa jatkamaan matkaa. Toi kuitenkin kun kehuin. Muilla kehuin innostuksissani muutenki heti kun otti kepin, koska joutui etsimään niin reilusti ja seisoin itse jo sen verran lähellä. Neloskepistä meni ohi, tais mennä aikalailla yli. Jostain syystä ei sitä nostanut, mutta koska olin jo itse kepin kohdalla niin en pyytänyt sitä palaamaan. Vitoskepille Kessi palasi oma-aloitteisesti ja taas seisoin itse melkein kepin päällä. En siis nykinyt liinasta (ainakaan kepin takia), koska huomasin itsekin kepin vasta kun Kessi jäi tarkentamaan sitä. Palkkasin tähän loppupalkan ja otin valjaat pois. Sehän olis voinut olla jo vika keppi, jos me oltais kumpikin menty yhdestä kepistä yli.
Jatkettiin kuitenkin jäljen suuntaan, että Kessillä olis mahdollisuus nostaa viimeinen keppi, jos se vielä olis edessäpäin. Vähän matkan päässä Kessi pysähtyi ja katseli meihin päin hetken. Sanoin Hennalle, että tuossa se kuudes keppi varmaan olis, mutta Kessi ei nosta kun me ei pysähdytä. Kessi kuitenkin jatkoi matkaa ja tuli hetken päästä kutoskeppi suussa! Arvatkaa vaan kehuttiinko sitä ja paljon! Huippujälki ja vielä vasta tämän kesän kolmas kerta. Maastokaan ei ollut mitään helpointa mahdollista. Välillä kiskoin vahingossa liinasta kun rämmittiin pusikoisessa kivikossa. Hieno koira :)
Sunnuntaina oli sitten kauan pelätty agirotu. Koska Kessillä ei alkanut juoksu niin lähdettiin varakoirakkona radalle Kitan ja Hennan tilalle. Ja kylläpä jännitti. Olen edelleen hyvin tyytyväinen koiraan ja itsekin suoriuduin tasooni nähden ihan hyvin.
Henna oli pitämässä koiraa lähdössä ja tais siinäkin olla kisakierroksia päällä ;). Lähdin just siirtymään omaan aloituspaikkaan kun Sami huusi kehän laidalta lähtökäskyn. Onneksi luulin Samin varoittavan, että koira karkas ja huomasin Kessin lähteneen sovittua aikaisemmin. Huomasin koiran siis ekaa kertaa just ennen toka hyppyä. Onneksi on nöyrä koira eikä se jatkanut matkaa suoraan edessä häämöttävälle putkelle, vaikkei ohjaus ollut mihinkään suuntaan. Kolmannella hypyllä tuli odottamattomia ongelmia (joita kyllä on takaakierroissa ollut aina, en vaan muistanut just silloin). Kessi meni siis takaakierrossa riman alta, parikin kertaa. Sitten se hyppäs kolmosen jo väärään suuntaankin ennen kuin päästiin jatkamaan matkaa neloshypylle ja siitä putkeen.
Omaksi yllätykseksi sain ohjattua kutoshypyn kohtuudella, se oli kuitenkin sen suorahkon putken jälkeen. Siitä seiskan pituus ja kasille kääntö meni taas hyvin, mutta ysille olis pitänyt pyytää hyppäämään eikä vaan käsi ylhäällä ohjata hypyn ohi. Oho, mutta ei paha. Tämä korjattiin ja jatkettiin puomille. Annoin kontaktille lisäkäskyn ja Kessihän pysähtyi! Mutta ei nokkassut. En muistanut antaa kontaktilta lähtökäskyä, mutta ylläriylläri, lähtihän se siitä perään. Muurilta kepeille ja keppien aloitu loistavasti. Meni kai vielä ihan oikein. Kepeillä ohjaaja tais unohtaa odottaa koiralta vika välin pujottelun eikä kokematon koira sitä tietenkään tehnyt. Siitä pussi, jonka jälkeiselle esteelle päästiin ennakko-odotuksia paremmin. Tästä putkeen ja renkaalle ja hypyn yli A:lle oli helppo suora.
Loppupätkä oli taas hyvä ja lisäkäskyllä Kessi pysähtyi myös An kontaktille. Okseri oli hieman sivussa linjasta ja ennakoin siihen ongelmia, joita ei sitten tullutkaan. Paitsi, etten muistanut tehdä An taakse takaaleikkausta ja olin kaks viimeistä estettä ohjaamassa 'väärällä puolen'. Jotenkin kuitenkin päästiin maaliin. Toivottavasti me näytään jollain videolla, jotta näkee itsekin miten se oikeasti meni. Ohjaajalla on kuitenkin hyvä mieli ja olen tosi tyytyväinen suoritukseen. Virheitä olis tietenkin voinut tehdä vähemmän, mutta nyt näin. Tasoon nähden oltiin hyviä.
 |
| Agirotu joukkue: Tiina ja Villi, Noora ja Maisa, Taija ja Kessi, Ilona ja Kaista |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti