keskiviikko 14. elokuuta 2013

Sitten treenattiin moottoria rally-treeneissä

Kävin vetämässä yhdet rally-tokon jatkoryhmän treenit. Mikäs siinä treenejä vetäessä hyville koirakoille. Oikein kivaa :) Varsinkin kun päästiin heti perään Kessin kans omiin rally-treeneihin. Rallyssahan me ei enää kisata ennen lajin virallistumista, mutta ainahan kivat treenit vie asioita eteenpäin.

Omissa treeneissä tehtiin aika samantyyppistä rataa kuin tein jatkojen kans. Tultiin Kessin kans vähän myöhässä halliin ja koiralla oli taas virtasta niin, ettei se tiennyt mihin päin keulis. Niinpä se heittäytyi sinne tänne pienen eläimen riemulla. Koska radalla ei pitänyt olla mitään meille tuntematonta niin päätin äkkiä vaihtaa treenit 'maltan tehdä loppuun, vaikka repulla on avonainen palkka' -teemalle. Tuli tarpeeseen...

Ensimmäisellä ratakierroksella Kessi pysyi kyllä kohtuudella käsissä, mutta seisomistahan sille ei muka olla opetettu. Muuten toimi oikein kivasti, vaikka aika epätarkkaa työtä tekikin ajoittain. Avoimesta palkasta johtuen enimmäkseen. Palkkasin pari loistavaa kohtaa nakilla radalla ja radan jälkeen riehutin ensin mun kans ennenkuin päästin ryntäämään palkalle.

Tehtiin välissä pelkkää seisomista, koska siinä oli ongelmia kaikilla. Yksittäisenä liikkeenä seisomisessa ei ollut mitään vikaa. Oikein loistavaa ja tarkkaa ja rauhallista työskentelyä.

Toisella ratakierroksella mentiin sama rata uudelleen. Ja kas sentään, edelleenkään Kessi ei muka osannut seisomista... Seuraaminen ja käännökset pysähdyksin oli jo hieman tarkempia kuin ensimmäisellä kierroksella. Paitsi viimeinen suora, kun Kessi ei enää pystynyt eikä kyennyt hillitsemään. Kun se palkka oli siellä niin houkuttelevasti. Ei kuitenkaan karannut, ihan. Jatkettiin matkaa ja otin vähän käännöstä poispäin (ihan surkeaa) ja muutenkin hieman askelsiirtymiä ymv. Lopulta Kessi malttoi tehdä ihan kelvollista seuraamista ja tulla jopa eteen, joten sen pystyi vapauttamaan ja riehuttamaan ja päästämään avoimelle palkalle. Ei ole helppoa pienen koiran elämä, joutuu hillitsemään itseään.

Komannella ratakierroksella mentiin vielä sama rata uudelleen, yks liike vaihdettiin hyppyyn. Hyppy oli tietenkin siinä viimeisellä suoralla, joka edellisellä kierroksellakin oli meille lähes ylipääsemätön. Muu rata oli jo aika mallikasta, vaikkei seisominen edelleenkään onnistunut ekalla yrityksellä. Kyllä se kisoissa sen osas... Kessi pysyi hyvin matkassa hypylle asti, ei karannut itse hyppyyn. Hyppy vaan suuntautui aika lailla palkkaa kohti, mutta näppärän agikoiran saa kyllä käännettyä luiston kera hypyltä takas sivulle. Olipa hyvä tilaisuus lopettaa nättiin seuraamispätkään, riehuttaa hieman ja päästää palkalle.

Avoin kissanruoka on tässä vaiheessa ollut 'se juttu', jolla Kessin on saanut toimimaan melkein liiankin suuressa vireessä. Liiasta vireestä ja sen aiheuttamasta epätarkkuudesta en ole huolissani. Mieluummin se kuin perässä vedettävä nahkiainen. Jatkamme valitsemallamme linjalla. Oletan, että toistojen, kokemuksen ja treenin myötä löydetään myös hitunen tarkkuutta liikkeisiin. Omakin motivaatio pysyy hyvänä kun koira on ihan innoissaan :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti