keskiviikko 27. elokuuta 2014

Agi olis niin meidän laji

... jos päästäis treenaamaan vähän useammin ja ihan oppiin. Me oltais siinä vielä ihan hyviä, jos mä osaisin ajoittaa ohjausta ja juosta. Kessillä oli vauhtia ja kierroksia. Tehtiinaöluun kontakteja ja Kessi teki hyppyjä aina kun voi. Minusta hypyt näytti edelleen jotenkin jäykiltä. Kontaktit meni aika lailla kaikki ylipitkiksi varsinkin A:lle. Joka kerta oli kuitenkin ajatus pysähtymisestä. Puomin nousukontaktit tais mennä kans aikalailla ilman kosketusta. Hypyt oli medikorkuiset, mitä tuota huonokuntoista hyppyyttämään korkeita. Se ei nyt ole se pääpointti.


Tehtiin ekalla kiekalla vaan alkua. Tuo kakkoshyppy oli vähän haastava, kelpie tahtoi vetää pikkasen pitkäksi. Pari ekaa lähtöä se ampu liikkeelle ja hyppäs ihanan pitkän laakahypyn. Tosin jos olisin vaan jatkanut ohjausta niin sen olis kyllä saanut taisteltua tohon kolmannelle hypylle. Ja kun ei ole kyse tyhmästä koirasta niin kohta mä sain sen 'ohjattua'. Aluksi mietin noiden kahden putken välille persjätön hpyn jälkeen ja toisen persjätön kepeille. No enpä ehtinyt ekalla kerralla. Jotenkin heitin sen putkelta toiselle ja sössin keppien oikealle puolen. No, mutta onnistuttiin jotenkin.

Toisella kiekalla kokeilin sinnillä niitä persjättöjä. Piti lähtä kolmoshypyn jälkeen painattaan, että mun sipsuttelutyylillä ehti mihinkään. Kessi irtoaa niin hyvin putkelle niin tuo lähetys ei tuottanut ongelmia ja kyllä mä sieltä ehdinkin pari kertaa. Samoin sain persjätön onnistumaan tuohon keppejä ennen. Astetta paremmin kepeillä toimi takaaleikkaus. Taisin kokeilla ekaa kertaa eikä mitään heikkoa! Mutta oikeasti heitto ja takaaleikkaus tohon pitkään väliin kävi parhaiten. Kokeiltiin keppejä myös vasemmalta puolen persjätöllä keppien jälkeen. Ja kas sentään, sehän onnistui!

Toi loppu nyt onnistui sen verran hyvin joka kierros, ettei siitä sen enempää. Jopa toi 90 kulma ennen A:ta oli sopivan tiukka (mun kriteereihin). Ja mun kriteereillä ja tavoitteillahan me pelataan...

Selvästi otti kelpiellä voimille. Ikävä kyllä Kessi oli kotona pienen levon jälkeen kolmijalkainen. Pieni lenkki verrytti pahimman ontumisen. Näytti ihan samalta kuin alkukuusta Oulussa uidessa tullut ontuminen. Pitenee tutkituttaa tarkemmin. Joku vika kai jossain on, kun ilmenee aina rasituksen jälkeen.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti