Vertaistukitoko

Perjantaina tokoiltiin Tanjan kans. Olipa toisaalta mukavaa, etten ole yksin koiran hyytymistaipumuksen kans. Vaikkei sitä Enneltä tällä kertaa nähtykään enkä tietenkään toivo, että nähtäis jatkossakaan.

Kessin kans aloitettiin seuraamisella ja alkuun tulikin oikein mukavaa pätkää. Palkkasin vetolelulla. Sitten tapahtui jotain, en muista mitä, ja seuraaminen hyytyi. Olisko vaan tehty liikaa toistoja... Pysähdyttiin miettimään ja keskustelemaan ja vertailemaan sisaruksia. Selvästi tämän jälkeen tarvittiin jotain kivaa (sääli ettei seuraaminen todellakaan ole sitä, mun syy), joten otettiin hyppyä. Pallolla. Eikä hyytymisestä ollut tietenkään jälkeäkään. Ettei se ihan mopo ole toi koira. Mutta millä pirulla sen seuraamisen sais kivaksi kans. Kokeilin lennosta hyppyjen ja pallonheittojen välissä sivulletuloa/seuraamista. Ikinä sellasesta kuultukaan, palloa lentoon vaan ;). Ehkä tätä tarttis jalostaa ja siitä tehdä kiva peli. Kokeiltiin kiertämistäkin, mutta sellanen jättikela ei ollut meidän kiertojuttu. Kessi tarjos lähinnä kelan päälle hyppimistä. Muutama seisominen ei ihan niin hyvällä tempolla. Lopuksi vielä pari rally-toko pyöräytystä, että sai loppupalkan annettua eikä tarvi siihenkään kisaan ihan treenaamatta mennä (itsepetosta).

Lopputulemana todettiin, että treenit tarvis pitää kohtuullisen nopeatempoisina, etenevinä ja ne tulisi suunnitella etukäteen. Treeneissä ei sais jäädä liikaa junnaamaan ja kaikkiin liikkeisiin (varsinkin seuraamiseen) tulis saada vaihtelevuutta TOSI paljon lisää. Alankin nyt HETI toteuttaa sitä suunnitelmaa, että lähinnä vaan leikitään ja nostatetaan mielialaa. Otetaan niitä oikeita liikkeitä sitten joskus, kun asenne on paremmin kohdillaan. Tanjalta tuli myös huomio, että sisaruksilla kummallakin on tapana rynniä kentälle edellä hillumaan. Tästä eteenpäin yritetään mennä paikalle yhdessä.

Eipä siinä muuta kuin treenisuunnitelman tekoon, kunhan joskus olis aikaa. Taidan valjastaa Tonin tekemään tuosta koirasta pallohullun.