Sienikoirakurssissa oli viimeinen osuus eli käytännön harjoitukset metsässä.
Me ollaankin treenailtu ihan kivasti joka päivä. Hieman jopa övereiksi asti, koska mukaan on saatu vauhti ja sitä myöten sekä nenän- että järjen käyttö on hiipunut. Ei ehkä ollut kovin hyvä idea etsittää kotona muutamaa sientä ja palkata iltaruualla. Vähempikin vauhti riittäis. Lisäksi Kessi on päätellyt, että pääsee nopeammin syömään, kun vaan tuo mulle sen sienenpalan sen sijaan, että juoksis edestakas näyttämässä missä se on.
Ekalla kerralla metsässä Kessi nuuhkas purkkia tosi hyvin, etsi purkin tosi hyvin ja hämääntyi totaalisesti irrallisista sienenpaloista. Poloinen kulki vaan mun jälkeä edes takas eikä alkuun meinannut lähtä puhtaalle alueelle etsimään ollenkaan. Nenä kävi kuitenkin koko ajan. Kyllä se lopuksi löysi sienet ihan itse ja nimenomaan sienen hajulla, mutta sittenkin se yritti tuoda niitä mulle. Kotona tää tuomisvimma on jo lähes ongelman asteella. Ei edes riitä että kehuu ja kutsuu pois, silti pitää äkkiä vängätä sienenpala suuhun. Vähän matkaa tästä eteenpäin kävi tuuri ja näin näreikössä pari tosi isoa kanttarellia. Ajattelin ensin, että onpa helppoa kun ne näkyykin niin hyvin. Mutta mitä tuota tyhjää. Kessi ei älynnyt ollenkaan mitä sen pitäis tehdä. Tai että sen pitäs edes liikkua alueelle, jossa minä en ollutkaan käynyt. Lopuksi se tarjoili jo takajalkojen heittoa mättäälle ja nokkasujakin. Hyvistä nokkasuista huolimatta en palkannut :). Lopuksi jopa Kessi huomas reagoida kanttarelleihin. Ei tainnut silti löytää niitä silmällä vaan käytti oikeaoppisesti nenää. Liian hankalaa siis meille vielä, suunta on kuitenkin oikea.
Kurssilla aloitettiin ihan parkkipaikalle pudoteltujen sienten etsimisestä. Kessi reppana yrittää edelleen tuoda sienet mulle. Nyt otan käyttöön palkkaamatta jättämisen eli jos se nostaa sienen niin palkkaa ei tipu. Alkuun nostaminen tietenkin nopeutui. Katsotaan saadaanko tällä keinoin muutosta vai joutuuko miettimään tähän jotain muuta. Tämä harjoitus oli lähinnä testaamaan pystyykö koirat työskentelemään ollenkaan ulkona. Kaikki pystyi.
Kouluttaja oli käynyt etukäteen tekemässä kaikille metsään ruudut, joissa oli riittävästi (noin 15-20) kanttarelinpalaa. Ala ei ollut kovin suuri ja paloja oli oikeasti paljon. Ekassa ruudussa Kessi vielä hätiköi aika paljon, vaikka nenä kävi koko ajan. Sieniä sekä löytyi että nousi. Tää on vielä liian tarkkaa mun kehun ajoitukselle. Kun tarttis kehua ihan pikkasen ennen ennenku koira ottaa sienen suuhun, mutta kuitenkin pitäis odottaa, että se on oikeasti myös löytänyt sienen. Ja sitten kun yrittää tarkkailla metsäalustalla nopeasti liikkuvaa koiraa ja erottaa onko nokassa sieni vai lehti vai jokin muu. Ei kovin helppoa, mutta todella palkitsevaa. Ihana seurata kun koira Työskentelee ja nauttii. Nostettiin vajaa 10 sientä. Tahti oli sen verran kova, etten pystynyt laskemaan :)
Koska meitä oli vähän ja me oltiin kaikki niin pätevinä niin otettiin toinenkin kierros. Siinä Kessi oli jo paljon rauhallisempi ja tarkempi, eikä nostellut sieniäkään läheskään niin vauhdilla. Meno oli kuitenkin hallitumpaa ja Kessi työskenteli ihan koko ajan. Nostettiin ehkä puolet vähemmän kuin eka kierroksella ja lopetettiin oikein onnistuneeseen suoritukseen, jossa Kessi ei edes yrittänyt ottaa sienenpalaa suuhun. Tästä on hyvä jatkaa. Ensin pidetään tauko ja keskitytään lauantain rally-toko kisaa.
Kurssin jälkeen juteltiin kouluttajan kans id jäljestyksestä asfaltilla. Oliskohan siinä Kessille sopiva laji, jossa rauhallisuus oliskin valttia. Tämän ajatuksen innoittamana yritin heti jonoon helmikuussa alkavalle kurssille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti