Sorry, että julkaisin blogin ilman ensimmäistä kommenttia ;) Tästä on vara parantaa.

Lähdettiin eilen Kessin kans Ouluun treenimatkalle. Tasan kaksi vuotta sitten tehtiin sama matka, ensimmäistä kertaa yhdessä. Tällä kertaa pikku koiran hermo ei pitänyt ihan yhtä hyvin kuin ekalla kertaa. Eikä ekalla kertaa tarvinut käydä eläinlääkärillä ennen matkaa. Treenit jouduttiin siis perumaan jo ennen junan lähtöä silmävamman takia. Onneksi saatiin eläinlääkärille aika heti ja treenisuunnitelman vaihtokin agilitysta nurmijälkeen sujui jouhevassa yhteisymmärryksessä. 

Nurmijälki ehti lillua sateessa ja tuulessa noin 3 tuntia ennen ajoa. Jäljen vanhenemisen ajan kulutettiin aikaa OKKn tokokokeessa ja Hiirosen Nesteellä. Mukava rupatella huipputyyppien kans! Onneksi sade ehti lakata jälkien tarkastelun ajaksi. Vastoin omia odotuksia Kessi ajoi koko jäljen, loppua kohti vielä parantaen! Tietenkin olis voinut harkita tarkemmin, eikä laittaa mm terävää kulmaa koulutuksen tässä vaiheessa. Niin se vaan siitäkin selvisi, vaikkei ihan oikeaoppisesti nurkassa käynytkään. Laitoin jäljelle sinne tänne useamman askelen pätkiä makupaloja. Alussa näitä (ja kulmia) tais olla liian tiheässä kun ajaminen rauhoittui vasta kun makupalojen säännöstelyalueella. Tai sitten Kessi hoksas vasta hetken päästä, että makupalojahan löytyy lisää kun vaan sinnillä jatkaa.

Silmäpuolen kanssa alkaa olla mittavia lääkintäongelmia. Illan viimeisiin tippoihin Kessin sai ensin kaivella pöydän alta ja vielä saalistaa kiinni. Eikä ihan kaikki tipat osu silmään. Nyt yritän muistella, että mistä syystä se olikaan hyvä idea antaa koiran kasvaa pellossa ja osoittaa omaa tahtoaan...

Ja lopuksi muistutus itselle: jos joskus kisaat, niin älä ilmoitu kevään tai syksyn ulkokisoihin. Jos kuitenkin ilmoittaudut, niin älä osallistu, mikäli vettä sataa kuin saavista kaataen. Ennustan, ettei oma hiuksen hieno kisamotivaatio sisällä moista turnauskestävyyttä.